Tänään 29.3. nimipäivää viettävät Joonas, Jouni, Joni Joona, Jonne, Jonni ja Jonas
(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:


Keskustelufoorumi







Perhokalastuskautemme alkoi Skotlannissa

Koska viime keväinen kalastusmatkamme Dee-joelle meni hieman pieleen lumen ja lentoyhtiön järjestämän vapaselkkauksen takia, olimme varanneet viikon samalta joelta tällekin alkuvuodelle. Kalastaisimme myös saman isännän, kenraali Campbellin mailla, eli samoja pooleja kuin viime vuonna. Olimme liikkeellä paria viikkoa viime vuotista myöhemmin, joten lumivaaraa tuskin olisi. Myös lento noudatti hieman eri ”latua” kuin viime kerralla ja nyt kaikki matkatavaramme tulivat perille Aberdeeniin. Turusta startannut ryhmämme koostui Antti Särkijärvestä, vaimostani Leilasta ja allekirjoittaneesta. Mr Fishmaster, Jouni Rauha oli mennyt Dee-joelle jo viikkoa aiemmin ja oli meitä vastassa lentoaseman aulassa, seuranaan norjalainen ryhmämme jäsen Frode Oldekjaer, joka osoittautui oleskelumme aikana oikeaksi viikinkien jälkeläiseksi.
Viime matkalta tuttu tihkusade toivotti meidät tervetulleeksi Skotlantiin, mutta mikään muu ei ollut viime kevään kaltaista, kuten tulisimme viikon aikana toteamaan.

Tänä vuonna kaikki oli tosiaan toisin kuin viime vuonna, asumistamme lukuun ottamatta. Majoituksemme oli viime vuotiseen tapaan Altries House’en kuuluva kaunis majoitusrakennus ja Ghillie John kuului edelleen ”kalustoon”. Kaikki muu olikin sitten hieman toisin kuin viime kerralla. Lumesta ei tietoakaan ja vettä näytti olevan melkoisen mukavasti hyvään kalastukseen ja mukavaan kahlaamiseen. Myös krookukset, pääsiäisliljat, lumikellot sekä jotkin pensaat kukkivat, linnut pitivät sen päiväisiä konserttejaan ja luonto osoitti muutenkin kevääseen heräämisen merkkejä. Mutta, mutta. Jo ensimmäisenä kalastuspäivänä panimme merkille, että jokilaakso oli melkoisen tuulinen. Tuuli puhalteli virran suuntaisena, joten siitä oli ajoittain jopa lievää apua. Mutta oikeastaan vain ensimmäisenä ja viimeisenä kalastuspäivänä. Viikon aikana tuulen voima vaihteli kevyestä kevättuulesta lähes myrskyn voimalla puhaltaneisiin puhureihin.

Jätimmekin tänä vuonna parin päivän kalastuksen suosiolla väliin ja onneksemme Jouni, joka oli vuokrannut auton käyttöömme, teki samoin. Pääsimme hänen opastamanaan tekemään parina päivänä pienet Sightseeing’it lähiseuduille. Ensimmäinen tour vei meidät Ylämaan nummille, vaikka tuntureiltahan ne näyttivät. Lähes koko alue oli ruskean kanervikon peittämä ja voi vain kuvitella kumpujen kauneutta silloin kun kanervat kukkivat. Olihan siellä jo nyt upean näköistä, ja varsinkin laaksot jotka vihersivät kauniisti. Myös rakennukset olivat hienoja, joskin lähes poikkeuksetta harmaasta kivestä ”veistettyjä” ja siten hieman kolean, jopa kolkon oloisia. Skottilainen arkkitehtuuri, varsinkin maaseudulla, on kuitenkin hieman romanttisempaa kuin mihin kotosuomessamme on tottunut ja harmaudestaan huolimatta useat rakennukset olivat oikein komeita. Lampaita tuli bongattua tour’in aikana muutama tuhat ja myyränkekoja olivat pelot täynnä. Myös tyypillistä leveäsarvista ”tukka silmillä” karjaa näkyi monin paikoin.

Toinen kiertoajelu oli sitten hieman eksoottisempi, kävimme nimittäin Royal Lochnagar nimisessä viskitislaamossa. Ostimme neljän punnan hintaisen ja 45 minuutin mittaisen esittelykierroksen tehtaaseen maistiaisineen päivineen. Mielenkiintoinen kierros, mutta maistiainen ei erityisemmin houkutellut ostamaan tislaamon omaa merkkiä. Tuliaisia kuitenkin löytyi hyllystä ja pääsylipun 4 puntaa hyvitettiin ostoksen yhteydessä. Samalla reissulla pysähdyimme myös Balmoral Castlen portilla. Linna on Englannin kuninkaallisten kesänviettopaikka, vaikka mistään kesämökistä ei taida voida puhua. Sen verran iso laitos kuninkaallinen kesäasunto on. Tislaamon seinällä oli linnasta kuva, josta asia tuli todetuksi
Paluumatkalla Jouni koukkasi vielä Drum Castlen, erään pienemmän linnan kautta, mutta senkin ovet avautuvat turisteille vasta 31.3. joten ihastelimme ja kuvasimme sitä ainoastaan ulkopuolelta.


Drum Castle niminen pieni linna jossain Ylämaalla


No mitä tulee kalastukseen, se ei ollut ihan sitä mitä olimme odottaneet. Tuuli oli välillä todella hirveää, eikä perhosiima oiennut lainkaan siihen suuntaan, mihin tarkoitti. Ei edes sinne päin, vaan suoraan alavirtaan tuulen viemänä. Teimmekin aika lyhyitä ”työpäiviä”, mutta Frode - tuo sitkeä ja peräänantamaton viikinkien jälkeläinen - paahtoi joella aamusta iltaan joka päivä. Ei lähtenyt edes kiertoajeluille, vaan tahkosi alueemme eri pooleja. No hänellä olivat myös lähes ainoat kalalliset tapahtumat ryhmästämme, mutta nekin valitettavasti rajoittuivat kahteen tukevaan tärppiin. Jounilla oli myös tärppi, kevyt imaisu, kuten hän asian ilmaisi. Meillä kolmella, Antti ”Angus Mac’illa”, Leilalla ja minulla oli sitten hieman hiljaisempaa. Antti oli jossain vaiheessa saanut tuon ”Angus Mac” lempinimen Jounilta ja käytimme hänestä tätä perin skottilaista nimitystä matkamme loppuajan. Eikä mies pannut edes pahakseen.


Antti "Angus Mac" Särkijärvi Dee-joella


Matka oli kuitenkin loistava kaikesta huolimatta. Kävimme viime vuotiseen tapaan syömässä iltaisin The Ploughman pubissa, jonka ruoka on erinomaista ja listalla valinnanvaraa riittävästi. Eikä skottilainen lager ole lainkaan hassumpaa ruokajuomana, sekin tuli todettua. Mainittakoon norjalaisystävästämme, että hän tilasi kolmena iltana T-bone Steakin (T-luupihvi), joka oli valtava. Lautasen kokoinen ja noin tuuman paksuinen, mutta viikingin sitkeydellä Frode pihvin sisäänsä ahtoi. Lisukkeineen päivineen. Taisi olla hieman nälkäinen pitkistä kalastusrupeamistaan, vaikka ajoittain hieman tuskaiselta näyttikin pihvinsä kanssa ”painiessaan”.


Pubi, jossa kävimme nauttimassa hyvästä ruoasta


Muutenkin nähtävää ja koettavaa oli riittämiin, joten kalojen poissaolo tai ottihaluttomuus ei liiemmin haitannut. Ilmeisesti oli kuitenkin niin, että vettä oli joessa hieman turhan paljon, se oli myös ehkä vähän liian lämmintä ja nousevat kalat painuivat pooleistamme vauhdilla ohi. Ylempää joen eri alueilta saatiin viikon aikana yhteensä 107 lohta, joten ei joki missään nimessä tyhjä ollut. Meitä ei tällä kerralla vain onnestanut, ei se sen kummemmasta kiinni ole.
Kalattomuudesta huolimatta matkamme oli varsin ”eläimellinen” jo mainittuine lampaineen ja karjoineen. Viikon aikana bongasimme lisäksi muutamia peuroja, useita suuria päiväpetolintuja sekä pari komeaa kurkiauraa.


Välillä täytyi myös rentoutua


Paluumatkaa varjosti Aberdeenissa ensin kenttävirkailija, joka ei löytänyt nimiämme Chek-in listalta. Nimiemme lopulta löydyttyä, seuraavan varjon heitti koneemme toinen moottori, joka ei meinannut suostua käynnistymään. Lopulta sekin kuitenkin heräsi ja pääsimme aloittamaan kuoppaisen kotimatkamme. Tuuli oli sunnuntaina ihan hirveä ja koneemme nousu oli melkoista töyssytystä. Lentoreittimme kulki Aberdeenista Stavangerin kautta Kööpenhaminaan ja joka ”satamassa” koneenvaihto. Viimeinen lentomme Kööpenhaminasta lähti 40 minuuttia myöhässä, syystä joka ei meille selvinnyt, mutta viimein pääsimme kuitenkin Turun lentoasemalle ja viikon mittainen vivahteikas seikkailu oli päättynyt.

Juuri nyt tuntuu siltä, että Dee-joki on näyttänyt meille jo lähes kaikki puolensa eikä uutta matkaa ole suunnitteilla, ei ainakaan juuri tällä hetkellä. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei ja kun huomisesta ei kukaan tiedä……..

Ilkka Lehtinen








© 2007 Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry