Tänään 28.3. nimipäivää viettävät Armas ja Sune
(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:


Keskustelufoorumi







Naisten perhokalastustreffit/kurssi 20.-22.5.2016


Päätös kevään kurssin järjestämiseksi tehtiin jo viime syksynä ja muistaakseni joskus maaliskuun alussa aloin mainostaa ko. viikonloppua.
Aika nopeasti mukaan ilmoittautui 13 kauniimman sukupuolen edustajaa, mutta paria viikkoa ennen ajankohtaa alkoi ”tippua” peruutuksia.
Ennen kurssiviikonloppua kaikkiaan viisi ilmoittautunutta peruutti osanottonsa eri syistä ja näytti siltä, että kurssista tulisi hieman ”aneeminen”, jos ei muuten niin ehkä osallistujamäärältään.
Mukana olivat Sari Rajala (perhonsidonnan opastus), Kristiina Saarinen, Susanna Lehtoniemi, Pirjo Pesonen, Tiina Lahdenne, Petra Niemenmaa, Johanna Hietamäki, Tanja Vainionpää, Kari Lahu” Lahti heitonopettajana ja itse sain tällä kerralla melkein katsella päältä.
Aneemisuudet karisivat jo siinä vaiheessa perjantaina, kun Lahdenteen Tiina ilmoitti, että ”iltapalaksi” olisi tarjolla sorsan rintaa kera puolukkahillon, ruisnappien ja parin tuorejuuston, eli maukkaasti aloitimme. Sorsan rintaan taisi useampikin meistä tutustua ensimmäistä kertaa, mutta liha oli todella herkullista.
Lahden suunnalta on aikaisemminkin tullut maukkaita yllätyksiä, mm. eräällä kurssilla erilaisia sushi-annoksia.


Kuvassa vasemmalta Tiina, Tanja, Petra ja Sari nautiskelemassa sorsanrintaa


Olin luvannut olla perillä klo 17.00, eikä se paljoa siitä heittänyt. Melko pian perässäni tulivat Marttilan Timo sekä Viljasen Reijo ja pidimme perhotoimikunnan kokouksen läsnäolevin voimin. Pitkään emme kerinneet kokousta pitää, kun Saarisen Kristiina tuli paikalle ja myös Tiina Lahdenne ilmestyi melko pian Eräpalveluiden tiloihin.
Mainittakoon kokouksen aiheista sen verran, että perhotoimikuntaan valittiin Sari Rajala Maria Tuomisen tilalle ja seuraavan naisten kurssin ajankohta lyötiin lukkoon.
Kokouksen jälkeen Vettenniemen Jari tutustutti Tiinan ja minut ison majoitusriihensä nykytilaan ja kyllä siitä komea tulee, kunhan valmistuu. Kynäsjoen Eräpalveluiden majoituskapasiteetti kasvaa roimin mitoin.


Iso riihi näyttää vielä tältä. Vasemmalla Vettenniemen Jari ja hänen edessään Tiina Lahdenne


Tiinan jäädessä riihelle, jatkoin matkaani rantaan, kokosin ongen ja ajattelin hieman testailla erästä siimaa. Oliskohan ollut neljäs pidennysheitto, kun n. 1,5:n kilon kirjolohi kelpuutti perhon ja hetken kuluttua se oli rannalla. En muista noin nopeaa kalallista aloitusta sattuneen itselleni. Lahun tultua paikalle kehotin häntäkin koittamaan onkeani ja eikös vaan hetken kuluttua ollut toinen kirjolohi penkalla. Muistin erään Hans Lidmanin tarinan Neideniltä ja huudahdin: ”Minun onkeni, minun kalani”, jonka seurauksena kassissani oli kaksi kalaa, mutta siihen saaliini jäi.
Mainittakoon, että vettä oli joessa melko runsaasti ja kokeilimme joitain erilaisia upposiimoja varsinkin perjantaina.


Petra Niemenmaalla on kala kiinni.


Lauantaina aamiaisen jälkeen aloitettiin ”hommat”. Toki jokainen omaan tahtiinsa, mutta kuitenkin niin että kaikilla vähemmän kalastaneilla olisi mahdollisuus saada apua. Lahu sai privaattioppilaakseen Johanna Hietamäen, joka oli ensimmäistä kertaa kokeilemassa perhokalastusta.


Johanna Hietamäki harjottelemassa perhonheittoa

Itse yritin opastaa Vainionpään Tanjaa sekä Saarisen Kristiinaa, koska mm. Pesosen Pirjo sekä Lehtoniemen Susanna kalastivat poolin yläosaa, eivätkä kertoneet tarvitsevansa opastusta. Petra ei myöskään kaipaa opastusta ja Tiina kertoili enimmäkseen vain nauttivansa kauniista päivästä. Kävi hän sen verran Lahun opastuksella kokeilemassa kahden käden vapaa, että tekivät kaupan Lahun vavasta. Tiinan ensimmäinen lohionki on sellainen hieman ”rautakankimainen”, jonka Tiina itsekin oli todennut.


Johanna Hietamäki saa parasta mahdollista opastusta


Rajalan Sari opasti riihellä perhonsidontaa, mutta kävi hänkin aika ajoin ”roiskaisemassa” muutaman heiton. Perhonsidonta ei ihan niin paljoa tällä kerralla kiinnostanut kuin joskus aiemmin, mutta mm. Johanna sitoi elämänsä ensimmäisen perhon – Red Tag – eikä ollenkaan huonosti. Lopputulos oli erittäin tasapainoinen.
Lauantain aikana nähtiin sellainenkin ihme, että Lahu sai perhonsa jäämään pohjaan. Kun porukalla varoitimme häntä vetämästä joen ”pohjatroppua” irti, ei mennyt kauaakaan kun vesi alkoi laskea joessa aikamoista vauhtia. Jarin isän tultua syy veden nopeaan laskuun selvisi ja syynä oli se, että kun yläjuoksulla oli saavutettu määrätty vedenkorkeus, Harjakosken patoluukku suljettiin. Lauantai-illan aikana vesi nousi vielä uudelleen jonkin verran, mutta ei perjantain tasolle.


Vettä oli perjantaina joessa melko runsaasti


Keli oli pilvipoutainen ja lämmin, joten porukka viihtyi enemmän rannassa kuin riihellä. Jossain vaiheessa Kristiina pyysi minua kanssaan vastarannalle ja houkuttelimme myös Tiinan mukaamme ja tarkoitukseni oli, että opastan heidät Kukonkosken niskalta yli joen.
Ensimmäinen yritykseni epäonnistui valittuani huonon paikan ja kaaduin kivikossa, saaden hieman vettä myös kahlureiden sisäpuolelle, mutta seuraavalla yrityksellä, hieman alempaa pääsimme Kristiinan kanssa yli joen. Tiina jäi suosiolla pois matkastamme, koska olin näyttänyt ”miten ei pidä ylittää” jokea. Taisi olla myös niin, että Tanja tunsi joen - virtaussuunnassaan vasemman – ”koti”rannan sopivan omalle kalastukselleen paremmin.


Tanjan heitossa on voimaa ja viehkeyttä


Jari ei ollut paikalla enää lauantaina, mutta hänen isänsä oli ”saunamajurina” lämmittäen savusaunan ja toimitti myös tullessaan ruoan pitopalvelusta. Lauantaina lohikeittoa ja sunnuntaina kinkkukiusausta jääkaapissa, josta kukin sai lämmittää itselleen annoksen mikrossa. Kätevää, koska jokainen voi aterioida koska haluaa.


Kynäsjoen Eräpalveluiden savusauna


Lauantai-iltana siis saunottiin, mutta uinnit taisivat tällä kertaa jäädä vähemmälle, koska kun osa porukasta oli saunassa osa kulutti aikaansa rannalla. Ei olisi ollut oikein sopivaa mennä siihen pulikoimaan ilman uikkareita.
Saunan jälkeen Lehtoniemen Susanna ilmoitti minulle riihellä, että kurssilaiset lahjoittavat minulle ”konttauspalkinnon” koskessa mulaamiseni johdosta. Idean äitiä en tullut kysyneeksi – ehkä heitä on useita – mutta sidos ”tuoksahtaa” Sarin tekemältä. Huomionosoitus jota arvostan, vaikka sen ansaitsemistapa ei tietenkään ollut kovinkaan ”miesmäistä”. Moniteholasit ja värjääntynyt vesi eivät ole ihan paras yhdistelmä kahlaamisessa ja kai motoriikassanikin alkaa jo lieviä ”yskimisen” oireita olla.


Saaamani muisto "sukeltamisestani".


Sunnuntaina jatkettiin siitä. mihin lauantaina oltiin jääty, tosin Johanna kalasti jo yksinään, vaikka lauantaina he olivat Lahun kanssa harrastaneet ”parikahlausta”. Eli Lahu kahlasi Johannan vieressä, opastaen samalla heittosuuntia ja poolin kahluulinjoja.
Olin lauantaina pyytänyt Lahua opastamaan itselleni Snap-T heittoa ja hetken ”hosuttuani” alkoi sekin heittotapa olla jengoillaan. Olin kuulemma alussa liian kiireinen ja Lahu käski olemaan hosumatta. Hieman heitto vaatii vielä hiomista, mutta perusasiat tuli opeteltua.
Kristiina halusi edelleen joen vastarannalle, mutta sanoin että menisimme tänään autolla Kukonkosken P-paikalle, josta jalkaisin rantaan. Niin myös teimme.
Johannan lopetettua kalastuksensa, opastin häntä jonkin aikaa virranluvussa sekä kävimme läpi myös kalojen mahdollisia nousulinjoja. Lahu oli sitä ennen opettanut hänelle, miten esim. lohiringissä tulee käyttäytyä ja mikä on ringin kalastusjärjestys.
Puolen päivän maissa alkoi jokaisella olla jo hieman nälkä ja myös kotimatka alkoi houkutella, joten kalastus loppui ennen yhtä jokaiselta.

Perjantaina ennen Pomarkkuun lähtöäni vaimoni ilmoitti, että Huittislainen Kello- ja Kultaliike HelmiHelena Oy on lahjoittanut kolmelle ahkeralle ja sitoutuneelle kurssilaiselle palkinnon. Sarin, Lahun ja minun tehtävänä oli seurata kurssilaisten tekemistä, eikä kolmen palkinnonsaajan löytäminen lopulta hirveän vaikeaa ollut.
Kun kutsuin ruokailusta Kristiina Saarisen, Johanna Hietamäen ja Tanja Vainionpään alas rantaan, se herätti hiemen ihmetystä, mutta rantaan tultuaan heille selvisi mistä oli ollut kyse. Kuka heistä oli paras, jääköön määrittämättä, mutta jokainen kolmikosta oli ”ahkerasti” vedessä ja kysyivät myös neuvoja moneenkin eri asiaan. Eli olivat mielestämme sitoutuneet kurssiin, mutta ennen kaikkea omaan oppimiseensa toivomallamme tavalla mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että väheksyisimme moninkertaisia kurssikonkareita. Palkitsemisella oli myös se taka-ajatus, että jospa näkisimme kolmikon myös tulevilla treffeillä/kursseilla.
Ehkä jonkunlaisesta järjestyksestä kertoo se, että Kristiina sai Delfiini-korvakorut, Johanna kahdet keskenään hieman erilaiset korvakorut ja Tanja Delfiini-kaulakorun.


Kuvassa kurssin palkitut, vasemmalla Kristiina Saarinen, keskellä Johanna Hietamäki ja oikealla Tanja Vainionpää


Nöyrä kiitos ja kumarrus Huittisten suuntaan perhotoimikunnan saamasta huomiosta.

Jossain vaiheessa sunnuntaita bongasimme rannasta perhosen, joka osoittautui Keisarinviitaksi, eikä liene tällä kolkalla maaatamme ihan yleinen.


Keisarinviitta


Palkitsemisen jälkeen Tiina ilmoitti lähtevänsä ajelemaan kotia kohti, mutta me muut jäimme vielä rantaan opettelemaan erilaisten solmujen tekoa ja Lahu näytti myös, miten heittosiiman pään saa helposti kuorittua monofiilisiiman pätkällä luupin tekoa varten.


Oli siellä jotain todella mukavaakin.


Porukalla siistittiin riihi, kuten myös asuintilat ja muistettiin ottaa kalat pakkasesta. Perinteisten halausten jälkeen lukitsin majoituksen ulko-oven ja lähdimme kukin omaan tahtiinsa kotia kohti.

Kevään 2016 naisten perhokalastustreffit/kurssi oli ohi.


Ilkka Lehtinen
© 2007 Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry