(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:
Keskustelufoorumi
|
Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiirin ”aivoriihi”
Kuluvan vuoden alkupuolella – vai olikohan jo viime vuoden loppupuolta - piirin Naistoimikunnalta tuotiin esitys piirihallitukselle jonkinlaisen aivoriihen järjestämiseksi. Toimikunnan päällimmäisenä huolena oli tuolloin piiriväen ”eteläiseen” ja ”pohjoiseen” jakautuminen ja yhteisen piirihengen selkeä ja näkyvä puuttuminen
Lounais-Suomen piirihän on, kuten kaikki tietävät, perustettu yhdistämällä entiset Varsinais-Suomen sekä Satakunnan kalamiespiirit.
Lisäksi toimikunnan huolena oli mm. nuorten näkymättömyys seura- sekä kilpailutoiminnoissa.
Piirihallitus päätti kutsua varsinaiset jäsenensä sekä varajäsenet riihen osallistujiksi ja se toteutettiin 10.-11. 10 Loma-Säkylässä.
Osallistujia oli alun toistakymmentä ja heidän päätavoitteenaan lienee ollut yhteisen, koko piiriä koskevan, me-hengen löytyminen, kuten myös nuorten mukaan saaminen. Alkuun ei oikein meinattu päästä, mutta kun piirin kalatalouskonsulentti Jaana Vetikko sai ohjat rutinoituneisiin käsiinsä, toimintaan saatiin vauhtia. Ensin Jaana pyysi jokaista kirjaamaan kolme mielestään tärkeintä epäkohtaa, sen jälkeen hän summasi ehdotukset, jakoi osallistujat pienryhmiin ja antoi käsiteltävät aiheet kullekin ryhmälle. Siitähän se lähti. Ryhmissä keskustelu kävikin inn(ovaati)olla ja ehdotuksia nykyisten epäkohtien korjaamiseksi syntyi melkoinen määrä.
Isona – ehkäpä suurimpana - huolen aiheena tuli esiin piirin maantieteellinen koko ja toisinaan erittäin pitkät kilpailumatkat.
Ei liene ihan vähäinen se kilpailumäärä, joihin ”vanhat sotaratsut” osallistuvat vuosittain. Lähialueen kilpailuihin on luonnollisesti helpointa osallistua ja siinäkö piilee eräs syy piiriväen mielten kahtia jakautumiseen. Kukapa sitä nyt ”kotoaan” kauemmaksi lähtisikään. Ja luonnollisintahan on, että oman tai lähialueen seuran kilpailuun on luontevinta ja helpointa osallistua.
Piiriä ei luonnollisestikaan voida maantieteellisesti pienentää, eli ongelma sen suhteen jää korjaamatta. Jos se on syynä piirissä esiintyvään mielten eripuraan, ongelma on - ainakin toistaiseksi - pysyvä. Niin ei tietenkään pitäisi, eikä saakaan olla, mutta yhteen hiileen puhaltaminen pitkän matkan takaa ei aina tahdo onnistua. Liekö puhaltamiseen aina haluakaan, siihen en voi, enkä halua ottaa kantaa.
Muuan yhteishengen kohottamiseksi tullut ehdotus oli mm. messu- ynnä muihin tapahtumiin kulkeminen piirin yhteisellä tilausbussikyydillä. Myös pidemmät – esim. pohjoiseen suuntautuvat - kalastusmatkat voitaisiin tehdä samalla tavoin. Kenties myös ulkosaaristoon suuntautuvat merikalastus- tai pilkkimatkat olisi melko helppo toteuttaa samalla ”kaavalla”.
Bussi liikkeelle pisteestä A, kierto joidenkin keskeisten – ennalta nimettyjen - taajamien kautta ja mukaan pääsisi sovituilta ”pysäkeiltä”. Kas niin yksinkertaista se olisi. Eikä varmaan maksaisi sitäkään vertaa, mikä nykyisin menee oman auton polttoainekuluihin samoilla matkoilla. Onko kyseiseen matkustustapaan halua, onkin jo toinen, ehkä mutkikkaampikin asia.
Toinen Naistoimikunnan – toki koko aivoriihen – suuri huolen aihe, nuorten näkymättömyys kilpailu- ja seuratoiminnassa, sai aikaan hyvinkin vuolaita puheenvuoroja. Yhtään selkeää ehdotusta epäkohdan korjaamiseksi ei kuitenkaan löytynyt. Todettiin nuoria saatavan kenties mukaan sitoutumalla heidän kanssaan tekemiseen, tai jopa niin, että nuoria olisi ehkä haettava mukaan. Kuka, kenties pitkänkin seuratyön tehneenä, jaksaisi vielä innostua nuorten mukanaan kuljettamisesta. Tuskin kovinkaan moni tämän päivän seura-aktiivi. Ja jos jaksaisikin, mistä löytää seuratyöstä kiinnostuneet nuoret. Kalakummien tekemä, esimerkillinen nuorisotyö ei ilmeisestikään jaksa innostaa nuoria siinä määrin, että heitä saataisiin riittävästi mukaan työn jatkajiksi. Mikä siis neuvoksi?
Uusia, kilpailumuotoja mietittiin ja monia osallistujien mielestä hyviä ehdotuksia kirjattiin muistiin. Eli uusia kilpailumuotoja on odotettavissa mukaan piiritoimintaan. Koska ja missä määrin, aika näyttää. Suunnitelmia ja sääntöjä uusille kilpailumuodoille aletaan kuitenkin kehittää.
Itselleni yllättävin epäkohta oli julki tuodut, eräässä toimikunnassa esiin tulleet, tulehtuneet henkilösuhteet. Asia ei voi olla vaikuttamatta sen toimintaan ja ihmettelenkin, miksei - keskenään ei viihtyvät henkilöt - osata erota vapaaehtoisesti piiritoiminnasta. Itse näen asian niin, että piiritoimintaan tai johonkin sen toimikuntaan kuuluminen ei ole, eikä saakaan olla, mikään titteli tai itseisarvo. Ei se myöskään voi olla tapa kohottaa yksittäisen henkilön omanarvontuntoa tai ruokkia hänen mahdollista tittelinkipeyttään. Väkisin – omaa ”tärkeyttään” korostaen - toimikunnissa mukana roikkumalla eripuraiset henkilöt pilaavat pyyteettömästi vapaaehtoistyötään tekevien järjestöaktiivien työn hedelmät ja niiden tulevaisuuden mahdollisuudet.
Jos joku vetää kommentistani herneet nenäänsä, syyllinen löytyy peilin edestä (kommenttini on henkilökohtainen, eikä missään nimessä piirihallituksen virallinen kanta).
Mielestäni hymistelemällä ja ”epämukavia” asioita peittelemällä ei mitään korjauksia missään toimikunnissa, tai edes piirihallituksessa saada koskaan aikaan. Jos korjattavaa on, rohkeutta ja uskallusta niiden tekemiseksi täytyy myös löytyä.
Kaikkiaan lauantaipäivän ja sunnuntaiaamupäivän anti oli kuitenkin erittäin positiivinen. Piiritoiminnassa olevat ongelmat ja ”sudenkuopat” on selkeästi tiedostettu ja niiden korjaamiseksi tuotiin esiin monia toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Ehdotukset otetaan piirihallituksessa, toki myös toimikunnissa, huomioon ja epäkohtia ryhdytään korjaamaan niiltä osin, kuin se piirin koko huomioon ottaen on mahdollista. Sen suhteen tulevaisuuteen voidaankin katsoa melko luottavaisesti, vaikka näin monen kunnan ja suuren jäsenmäärän piirissä ei koskaan voida tehdä asioita jokaisen rivijäsenen mieliksi. Se on valitettava totuus.
Aivoriihelle on tilausta myös jatkossa ja uskon – ainakin toivon - tapahtumasta tulevan vuosittain toistuvan
Riihessä päätettiin, että jako ”eteläiseen” ja pohjoiseen” jätetään pois aina kun se on mahdollista.
Oman mielipiteeni mukaan sen täytyy olla mahdollista aina piiriä koskevissa asioissa.
Lounais-Suomen yhtenäisen, ”päihin” jakautumattoman Vapaa-ajankalastajapiirin puolesta
Ilkka Lehtinen
Piirin tiedottaja
|
|
|