Naisten perhokalastuskurssi/treffit 29.9-1.10.2017
Niin kuin moni tietää, erilaisia naisten perhokalastustapahtumia tai kursseja on jo vuosikaudet järjestetty Pomarkun Kynäsjoella, Kynäsjoen Eräpalveluiden tiloissa. Vuosien mittaan monikin osallistuja on alkanut kaivata vaihtelua, ja sen perusteella päätimme Rajalan Sarin kanssa, että kokeillaan välillä Merikarvianjokea. Sovittiin työnjako ja koska mulla on tuttuja Merikarvialla, jäi tehtäväkseni etsiä ja varata majoitus sekä hankkia ryhmälle kalastusluvat (ryhmälupa).
Jokea Jokimökistä ylävirtaan.
Majoitus löytyi Mäkipuron Juholta, jonka molemmat mökit sattuivat ko. ajankohtana olemaan vapaina ja kalastuslupia kysyin suoraan joen toiminnanjohtaja Marianne Hakalalta ja jolta ne myös aikanaan sain. Oli myös saatu sovittua, että perjantaina voitaisiin käydä Eumer Oy:llä katselemassa ja kenties jotain myös ostamassa. Eli etukäteen ihan mukava ”paketti” tiedossa, koska olin lisäksi onnistunut sopimaan Juhon kanssa, että hän toimittaisi meille viikonlopun lämpimät ruoat. Ja uutta tarjontaa olisi myös palju, koska savusaunaa ei löytynyt kuten oli Pomarkussa.
Siimat on syytä selvittä'ä ennen kurssin alkua
Menomatkalla pysähdyin Köffiin kahville ja varmistin vielä lupiemme voimassaolon. Marianne Hakala oli unohtanut kiireidensä takia koko lupa-asiamme, mutta puhelimien avulla ja hyvällä tahdolla saimme lupamme lopulta tulostettuina Mäkipuron Juholta.
Perjantaina osa kurssilaisista sekä Sari olivat paikalla jo heti puolen päivän jälkeen ja me Niemenmaan Petran kanssa hyvissä ajoin ennen Eumer käyntiä, klo 15.30 jonne menimme Petran kanssa mökiltä ja muut tulivat ”jostain”. Muut olivat Sari, Nina Johansson, Nina Kavón ja Pirjo ”Pirre” Pesonen. ”Odotuslistalla” olivat lisäksi Sirpa ”Sipe” Uusikoski, Tarja Leppälä, Tarja Ketola, Piia Saarakkala sekä Sari London.
Muutama ennakkoon ilmoittautunut joutui jäämään pois syystä tai toisesta.
No Eumerilta jäi ainakin Pirrelle uusi vapa ”käteen” ja taisi joku siima ja muutama perhokin vaihtaa omistajaa. Kun kaupat oli tehty, ajettiin mökille. Aloitettiin paljun lämmittäminen, otettiin joku hieman myöhäisempi tulija vastaan, paistettiin illan jo hämärtyessä makkaroita ulkotulilla ja laitettiin aikanaan myös sauna lämpiämään. Kari ”Lahu” Lahtikin pyörähti morjestamassa, matkallaan vetämään Eumerilla ollutta perhokalastuskurssia.
Pirjo "Pirre" Pesonen testaamassa uutta välinettään
Pirren testatessa uutta vapaansa Jokimökin edustalla, otti pieni harjus hänen perhoonsa, mutta taitavana kalastajana hän vapautti sen käsin koskematta. Jotkut muutkin heittelivät ns. kotipoolia ja varsinkin sen laiturilta, mutta ilman minkäänlaisia tapahtumia jos pohjatärppejä ei lasketa.
Piia ja Sari ovat onnistuneet sidonnoissaan, ainakin ilmeistä päätellen.
Illan aikana syntyi jokunen perho, mutta illan jo pimettyä päästiin ”paljuilemaan” ja tähtiä tuijottamaan. Vesi oli sopivan lämmintä ja kun meitä oli paljussa niin monta ”kuin mahtui”, tunnelma oli välillä korkeammalla kuin katossa. Saunasta rohkeimmat – minäkin – pulahtivat joessa uimassa; oikeastaan pitäisi sanoa kastautumassa, koska ei säkkipimeässä enää oikein tullut mieleen lähteä jokea kroolaamaan.
Aikanaan kukin könysi itsensä nukkumaan, jotta aamulla oltaisiin pirteinä valmiina kalastamaan joen eri koskilla.
Lauantaina tehtiin Sarin kanssa pientä aamumurkinaa ja hyvissä ajoin ennen yhdeksää jokainen oli saanut aamupalansa. Sirpa, Petra ja Piia yläpihan Kuninkaanmökissä, koska ihan kaikki emme olisi mahtuneet Jokimökkiin.
Oli sovittu, että jaetaan porukka pienempiin ryhmiin ja lähdetään hieman eri paikkoihin. Minun kyytiini lähtivät Tarja Leppälä, Nina Kavón ja Piia Saarakkala. Suunnitelma oli se, että ensin Piinukoskelle ja sieltä Purupakkaan. Kahdeksitoista oli sovittu treffit Vaadit-kosken laavulle makkaranpaistoon ja sen jälkeen tehtäisiin uusi suunnitelma.
Tarja K, Sipe, Piia ja Nina J odottelevat makkaroiden kypsymistä. Aamun uurastus on vetänyt ilmeet hieman vakaviksi.
Meillä meni lopulta Piinukoskella sen verran aikaa, että ajoimme miltei suoraan Vaadit’ille, mutta ei sentään ihan. Nina pyysi, että koukattaisiin Eumerin kautta, koska hän halusi ostaa itselleen samanlaisen vavan, mitä Pirre oli edellisenä päivänä ostanut. Ei vaan ollut liikkeen ovi auki ja ajoin sitten makkaratreffipaikalle ja sytytin tulen. Onneksi Leppälän Tarjalla oli mukanaan iso pussillinen tuohta, koska kuusipuun sytyttäminen ilman ”apua” ei ainakaan itseltäni onnistu. Varsinkaan kun ei mukana ollut mitään ”kättä pidempää”, millä olisi vaikka kiehisiä veistellyt. Mutta tuli saatiin sytytettyä, ennenkuin muut ja makkarat ehtivät laavulle. Olivat olleet aamupäivän Puukoskella.
Siinä niitä kypsyy.
Kun me aikanaan lähdimme jatkamaan päivää, menimme uudelleen Eumerille ja nyt oli ovikin avoinna ja Nina sai vapansa sekä kelan, jonka hän vapaa varten myös osti.
Siitä sitten Purupakkaan, joka ei ollutkaan sellainen kuin mitä muistin. Tai paikkahan ei ole muuttunut, mutta vettä oli sinne aivan liian vähän, eikä juurikaan virtausta. Piia ja Nina kuitenkin kertoivat harjoittelevansa heittämistä, koska paikassa oli pieni hiekkaranta eli tilaa rullata hieman paremmin kuin muualla.
Lähdimme kuitenkin jonkun ajan kuluttua pois ja suuntasin Puukoskelle, jossa kumma kyllä, ei ollutkaan mitään isompia ruuhkia. Jokusia virppa- ja perhomiehiä käveli tulipaikan ohitse tuppisuina, mikä ilmeisesti kuuluu Merikarvianjoen kalastuskulttuuriin. Tarkoitan, että muiden kalastajien tervehtiminen ei ilmeisesti kuulu sille joelle.
No, eipä tuo meitä haitannut ja kolmikko alkoi heitellä Puukosken välisuvannon alapäässä. Piia kokeili Ninan kahdenkäden vavalla ja sai siiman pyörimään aika ajoin todella kauniisti. Tarja ”upotti” perhoja ja Nina kalasti välillä rannan koivujakin, mutta hauskaa oli kaikilla.
Piian siima rullaantui toisinaan melko nätisti.
Toinen puoli porukasta oli mennyt Stäävit- koskelle, paitsi että sitä ennen Sari vei Pirren ja Sipen päikkäreille. Sirpa oli lähtenyt hieman ohuin vaattein liikkeelle ja kertoi makkaratauolla palelevansa ja haluavansa vällyjen alle. Stäävittillä oli päivän siihen asti ainut tapahtuma, kun kala katkaisi Johanssonin Ninan perukkeen ja meni matkoihinsa.
Ennen ruokailua Ketolan Tarja onnistui samalla tavoin Jokimökin uimalaiturilla eli terävä otti, peruke poikki ja se oli sitten siinä.
Ruoka oli tilattu viideksi mökille ja sitä silmällä pitäen lähdimme ajelemaan sinne hyvissä ajoin. Kun ruoka tuli, sitä oli sellaiset määrät, että vaikka jokainen ennakkoon ilmoittautunut olisi ollut mukana, emme olisi kyenneet kaikkea syömään. Pääruokana Janssonin kiusaus ja lisukkeena hyvä ja kauniisti aseteltu salaatti. Kyllä maistui.
Janssonin kiusausta olisi ollut isommallekin porukalle, kuten myös salaattia.
Ruokailun jälkeen kävin laittamassa paljun pesään muutaman klapin, ettei ”totuus unohtuisi”. Pian sen jälkeen Leppälän Tarja kertoi haluavansa lähteä kopasemaan Salmelankosken ja lupasin lähteä kaveriksi ja kyytimieheksi. Tarja ehti kalastaa koko kosken sillasta niin alas, kuin kahlaamalla on mahdollista, mutta ainoaksi ”saaliiksi” jäi pari pohjaan jäänyttä perhoa. Kun palasimme mökille, oli jo melko pimeää ja aika pian sen jälkeen menin paljuun virkistäytymään, koska päivä oli ollut melko pitkä ja raskas, vaikka en kalastanutkaan.
Paljun vettä oli joku muukin lämmittänyt ja voi sanoa, että vesi oli ”riittävän lämmintä” sinne mentäessä. Jopa niin kuumaa että iho nousi kananlihalle, mutta hetken kuluttua ei enää kuuma tuntunut ja jonkin ajan kuluttua oli hiki niinkuin olisi ollut saunan löylyissä. Saunaa ei enää tarvinnut vaan kun kävi sen ”kuurin” jälkeen suihkussa, se riitti.
Loppuilta kului perhonsidonnan, musiikin kuuntelun sekä iloisen illanvieton merkeissä ja taas kukin ”vuorollaan” löysi petipaikkansa.
Sunnuntaina Johanssoni Nina Ja Leppälän Tarja lähtivät vielä Stäävitille ja Sari kalasti kotipoolia. Itse aloin jo varovasti siivota saunaosoastoa ja omaa makuusoppeani ja kerkisinkin laittaa paikat kuntoon reippaasti ennen kahtatoista, jolloin saimme sunnuntain lounaan – juustoisen lohikeiton. Keitto oli erinomaista ja vilkasta keskustelua herätti se, mikä antoi sille niin hienon savuisen aromin. Päädyimme yhteistuumin siihen, että ainakin osan lohesta täytyi olla savustettua. No, oli miten oli, keitto oli loistavaa.
Ninalla ja Tarjalla oli ollut Stäävitillä hiljaista ja kun Petra ruokailun jälkeen kahlasi kotipooliin, aloin valmistautua kotiinlähtöön.
Saarakkalan Piia oli lähtenyt jo aamupalan jälkeen ja Uusikosken Sipekin hieman ennen minua. Minä puolestani hieman sen jälkeen, koska kotona piti olla määräaikaan.
Sunnuntaina saatiin juustoista lohikeittoa.
Niin oli taas yksi mukava vivahteikas ja vaiherikas viikonloppu mukavissa merkeissä takana. Sen aikana kerittiin kalastamisen ja mukavan yhdessäolon lisäksi muistella vanhoja, mutta myös suunnitella tulevaa. Niistä sitten aikanaan enemmän.
Tuli sekin todettua, että kun en itse ole enää nykyisin kaikesta vastuussa, kurssilla voi ottaa paljon rennommin ja osallistuminen yhteisiin touhuihin on mukavampaa. Kiitos Rajalan Sarin, joka on ottanut hommat omikseen ja saan nykyisin olla enemmän taustalla, mutta tarvittaessa ”avata suuni”.
Petran heittämistä on aina ilo seurata.
Kun tapana on ollut tällaisten kurssitapahtumien jälkeen kiittää, kiitos siis Sarille, Petralle, Ninalle, Ninnille, Sipelle, Pirrelle, Piialle, Tarjalle ja ”tee-Tarjalle”! Kanssanne oli taas kerran mukavaa ja viihtyisää.
J.K. Luin HC Pörhökalastajilta saamani kortin tämän kirjoitettuani uudelleen (olen sen hätäisesti aiemminkin lukenut).
Emmää ol tiänny kyl nii hyvä ikin olleeni, mut kiva teijän apuna o ollu olla! Kyl mää tulen viäl uurestaski jos vaa hualitte...
t. ”Vanha Mestari” Ilkka
|
