Lounais-Suomen vapaa-ajan kalastajapiiri ry

Tänään 20.4. nimipäivää viettävät Lauha ja Arla

Etusivu

Piiri Tiedottaa

(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )

Toimikunnat:

Keskustelufoorumi

Perhohauki 2021 piirinmestaruuskilpailu

Varhain keväällä 2021 piirin perhotoimikunnan nykyinen puheenjohtaja Sari Rajala heitti ilmaan ajatuksen hauen perhokalastuskilpailusta jollain ennen käyttämättömällä tavalla.
Ei muuta kun toimikunta kokoon Varsinais-Suomen Perhokalastajat ry:n kerhotalolle ja sinä iltana sai alkunsa Perhohauki 2021 kilpailu.

Varovasti syttyi mutta yhdellä tikulla.

Keväällä kokoonnuimme eräänä viikonloppuna Merikarvian Jokimökille aikomuksenamme suunnitella kilpailu, laatia sille säännöt ja anoa kilpailulle piirinmestaruusarvoa. Apunamme oli yksi ulkopuolinen ”konsultti” jolla oli tietoa ja tarvittavaa tietotaitoa mm. kilpailijoille aikanaan teetettävän ja lähetettävän mittaliuskan suunnittelussa sekä sen hankkimisessa.
Koska hauen perhokalastus elää tällä hetkellä ehkäpä suosionsa aallonharjalla, päätimme että järjestäisimme kaksiosaisen kilpailun, kilpailusarjoina aikuiset ja nuoret
Alkukilpailun siten että jokainen osallistuja voisi kalastaa haukea kotivesillään piirin alueella, ilmoittaa järjestäjälle saaliinsa mitat ja lähettää kuvat saamistaan kaloista. Sen jälkeen oli tarkoitus kutsua kummankin sarjan kahdeksan parasta loppukilpailuun joka järjestettiin vielä silloin salassa pidetyllä järvellä, mutta joka osoittautui aikanaan Koskeljärveksi ja kilpailukseskus oli Koskeljärven Uhratussa.
Loppukilpailun palkintoja - mitalien lisäksi - olimme saaneet tukemaan Meri ja Metsän sekä Eumer Oy:n, edellisen lahjakortin muodossa nuorten sarjaan ja jälkimmäisen tavarapalkinnon muodossa aikuisten sarja

Vaan kuinkas sitten kävikään? Alkukilpailuun ilmoittautui ainoastaan kuusi aikuisten sarjaan sekä kaksi nuorten sarjaan ja suunnittelemamme kaksiosainen kilpailu oli laakista ”ammuttu alas”, mikä sai lopulta aikaan sen että kilpailu järjestettiin suoraan loppukilpailuna 11.9.2

Iloinen kilpailijaporukka, tosin kilpailun jo tauottua. Vasemmalla kilpailun voittaja.

Loppukilpailun aamu valkeni harmaana mutta onneksi ei sateisena ja kilpailupaikalla olosuhteet olivat senlaatuiset, että mielestämme – kuten myös muutaman kilpailijan – hauki voisi olla hyvälläkin ottipäällä. Kilpailupaikalle ilmaantui ainoastaan viisi aikuisten ja yksi nuorten sarjan kilpailijaa eli kahdella poisjäännillä kilpailusta olisi tulossa todellinen tynkäkilpailu. Ennen kilpailun alkua oli näet jo tiedossa kuka nuorten sarjan tittelin pokkaisi, eikä aikuistenkaan sarjassa olisi kuin kaksi jotka jäisivät mitalitta.

Kilpailukokoksessa tarkensin muutamaa sääntöjen kohtaa ja kun kilpailukutsussa sen aika oli mainittu klo 10.00 – 18.00 järjestäjän ja kilpailijoiden yhdessä sopiman mukaan kilpailu päätettäisiin jo klo 16.00. Kuusi tuntia riittäisi kilpailijoiden paremmuuden ratkaisemiseksi.

Kilpailija matkalla kilpailualueelle kelluntarenkaalla

Klo 9.40 kahluurenkaalla kalastavien oli lupa lähteä siirtymään kilpailualueelle ja veneestä kalastavat saivat oman lupansa kymmenen minuuttia myöhemmin. Kymmeneltä alkoi kilpailu ja oma osuuteni oli olla Sarin kanssa rannalla varmentamassa kilpailjoiden lähettämien kuvien oikeellisuutta ja sain myös tulentekijän ”viran”. Kalojen mittaus suoritettaisiin järjestäjän kilpailijoille lähettämän mittaliuskan päällä ja kuva puolestaan oli tarkoitus lähettää Sarin puhelimeen.
Mutta, mutta, ensimmäisen tunnin aikana saimme yhdeltä valvojalta tiedon että eräällä kilpailijalla oli ollut kala jo mitattavana, mutta hauki oli kuitenkin ponnahtanut mittaliuskalta takaisin vetiseen elementtiinsä ennenkuin kilpailija oli saanut sitä kuvattua. Lisäksi samalla kilpailijalla oli ollut hetken ajan toinenkin hauki perhossaan, mutta se oli jäänyt saamatta ylös. Hiljaisuutta vaan jatkui ja jatkui.
Tulilla pistäytyi muutama paikallinen isäntämies ja jokainen heistä ihmetteli ettei haukia ollut saatu. Heidän tietojensa ja kokemuksensa mukaan Koskeljärvessä on hyvä ellei jopa erinomainen haukikanta ja kertoipa muuan mies saaneensa Uhratun veneenlaskupaikan läheisyydestä keväällä katiskaansa 9,5:n kilon hauen. Siinä riitti ihmettelemistä niin meillä kuin isännilläkin. Muutamia melko voimallisia molskahduksia kuulimme rannan läheisyydestä, eli kyllä siellä ”kotona” oltiin.

Kilpailun ainoa mittalaudalle saatu kilpailukala.

Taisi olla n. tuntia ennen kilpailun päättymistä kun Sarin puhelin kilahti ja sille ilmestyi kuva 85 senttisestä hauesta, jolla oltaisiin ainakin sijoituksilla ellei peräti mestari. Ja mestaruus sillä kalalla olisi voitettukin, koska se jäi kilpailun ainoaksi saalishaueksi. Säännöissä vaan oli pykälä että piirin jäsenseuraan kuulumaton ei voi voittaa piirinmestaruutta, vaikka kilpailun voisikin voittaa kuten meidän kilpailussamme lopulta kävikin. Voittaja pokkasi myös Eumer Oy:n lahjoittaman haukiperhosetin.
Nuorten sarjan ainoa edustaja oli saanut kaksi kohtalaisen komeaa ahventa, mutta koska ne eivät olleet kilpailukaloja niistä oli iloa ainoastaan kalojen saajalle.

Kilpailun nuorin osanottaja ahvensaaliinsa kanssa kuvattuna.

Eli niin siinä vaan lopulta kävi että piirinmestaruudet jäi jakamatta ja saan palauttaa mitalit Merkki-mitaliin.
Kilpailun päätyttyä kilpailijoille oli tarjolla nuotiomakkaraa kahvin kera ja vaikka jokainen oli jotenkin itseään tankannut kilpailun lomassa, makkara ja kahvi maistui.

Sari Rajala onnittelee kilpailun voittajaa.

Vaikka Koskeljärven hauet käänsivätkin kilpailijoille ”selkänsä”, kilpailijat olivat tyytyväisiä järjestelyihin ja kun kerroin että yritämme keväällä uudemman kerran järjestää vastaavan kisan, lähes jokainen kertoi tulevansa mukaan. Keväällä hauen kudun jälkeen tilanne voisikin olla aika erilainen, mitä tulee saaliin saamiseen. Positiivinen palaute kilpailijoilta lämmitti mieliämme ja tuli sellainen olo että ei kai me lopultakaan sentään ihan metsään kilpailumme kanssa menty vaikka kilpailukeskus aika metsäisessä paikassa olikin.

Taloudellisesti taisimme varmaankin tehdä jonkunlaisen ”piiriennätyksen” koska ainakin itsestäni tuntuu siltä, että emme saaneet aikaan juurikaan muuta kuin mittavan määrän kuluja, johtuen kilpailijoiden valitettavan vähäisestä määrästä. Toivottavasti perhotoimikunnan järjestämisoikeutta - mitä tulee kilpailuihin - ei pistetä ”jäähylle”, koska intoa ensi kevään kilpailun järjestämiseksi jäi vielä jäljelle.

Ilkka Lehtinen