(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:
Keskustelufoorumi
|
Piirin Valistus- ja koulutusristeily 21.-22.10.2017
Pitkät perinteet omaava piirin Valistus- ja koulutusristeily järjestettiin otsikon ajankohtana jälleen jo tutuksi tulleella Viking Amorellalla. Matkaan lauantaiaamuna oli tällä kerralla lähtenyt 65 piirin eri seurojen edustajaa.
Totutun tavan mukaan piirn puheenjohtaja Jarmo Niitynperä toivotti matkalaiset tervetulleeksi avaten samalla seminaarin, jonka jälkeen aplodeerattiin Kaija Tanhuanpäälle, joka oli organisoinut matkan kutsuen myös seminaarin alustajat.
Jarmo Niitynperä avasi tilaisuuden
Alotusvuoron sai Kari Ranta-aho Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta ja hänen aiheenaan oli ”Maakuntauudistus – pirstaloituuko hallinto”?
Vuonna 2015 alkanut maakuntauudistus on kutistamassa valtakuntamme maakunnat 270:stä kahdeksaantoista ja kalatalousyksiköt 11:sta kolmeen. Karin mukaan Suomessa ollaan hyviä tekemään strategioita, mutta huonoja toteuttamaan niitä. Tulevaisuudessa vapaa-ajankalastajien rooli tulee muuttuvassa yhteiskunnassa olemaan iso monessakin asiassa.
Hän kertoi mm. Pohjanmaan jokien jatkuvasta ongelmasta – tulvimisesta, mainiten esimerkiksi metsäojitusten vaikuttavan suuresti tulvimisongelmaan kertoen että mitä enemmän ojitetaan, sitä enemmän on ongelmia valuma-alueilla.
Hän kertoi myös laaja-alaisesti tulevien maakuntien toimintatavoista kalataloustehtävissä ja kertoi, että tehtävien kokoamisten keinot ovat maakunnissa. Vastuu kokonaisuudesta tullee hänen mukaansa olemaan palapeliä ja hän mainitsi myös, että esimerkiksi kaikki virtavesikunnostuksien kohteet eivät tule olemaan kalastuskohteita.
Kalavesien käyttöpolitiikkaan vaikuttavat tulevaisuudessa tulos- ja vaikuttavuustavoitteet, prosessikuvaukset ja asiakkaat, mutta että ELY hoitaisi tulevaisuudessakin rahoituksen
Hän käsitteli myös elinkeinopolitiikkaa ja kalastuksen valvontapolitiikkaa, mainiten mm. että tieto kalastonhoitomaksusta ei edelleenkään tavoita kaikkia kalastuksenharrastajia. Ei seimerkiksi muuatta verkkokalastajaa jonka verkot löytyivat Simojoen kalaväyläktä.
Kari kertoi myös, että EU:n ja Britannian Brexit-neuvottelut tulevat mahdollisesti vaikuttamaan rahoitukseen maassamme ja se voi tulla vaikuttamaan jopa piirien saamiin avustussummiin.
Kari mainitsi, että tulevaisuudessa rahoitusta ei pilkota tasan kaikkien maakuntien kanssa, vaan mieluummin rahoitetaan joidenkin maakuntien isompia projekteja. Tulevaisuuden rahanjako voi jättää myös maakuntien saaman potin pienemmäksi, kuin mitä se on nykyisin.
Kysyttäessa Karilta erikseen merimetsoista, hän kertoi, että nykyisin merimetsot ”kalastavat” kolme kertaa enemmän, kuin maamme rekisteröidyt kaupalliset kalastajat. Hän kertoi myös, että kun Merikarvialle annettiin häirintälupa merimetsokolonialle josta oli mm. hajuhaittaa asukkaille, merimetsot kyllä hävisivät sieltä, mutta nykyisin saman kolonian löytää Vaasasta. Eli eivät hävinneet kokonaan, vaan muuttivat häiriöttömälle seudulle. Hän mainitsi lopuksi, että jos nykyistä Suomen merimetsokantaa vähennettäisiin 75 %, kannan koko olisi sellainen, jonka luonto ja kalakannat kestäisivät. Merimetsot ovat ilmeisesti vähentäneet ahvenkantaa joillakin merialueilla jopa huolestuttavissa määrin ja Kari olikin sitä mieltä, että ehkä ahven on pinnaltaan ”karheana” kalana merimetsolle mieluinen ja nokan otteessa hyvin pysyvä saalis.
ELY-keskuksen kalatalousjohtaja Kari Ranta-aho
Seuraavana oli vuorossa Janne Tolonen Valoniasta ja hänen aiheenaan oli ”Virtavesikunnostukset”.
Kunnostusten kohteina ovat taimenen kutupaikat, koska taimenkannat ovat melko huolestuttavassa tilassa, mutta ehkä ”tunnelin päässä” joillain virtavesillä näkyy kuitenkin hieman valoa.
Hän kertoi jatkuvaa kunnostustoimintaa olleen vuodesta 2014 alkaen, vaikka rahoitus ei olekaan ollut aivan samalla tasolla, eli jatkuvaa.
Rahaa on kunnostuksiin saatu eri Vesienhoitoyhdistykseltä, kunnilta, kalastusalueilta ja Varsinais-Suomen ELY-keskukselta. Myös joitain muita rahoittajia hankkeilla on ollut. Päällimmäisenä suunnitelmana on Kiskon- ja Karvianjokien kunnostukset ja kalateiden rakentaminen ko. jokiin.
Kunnostuksia tarvitaan, koska vaellusesteet ja liikakalastus ovat olleet syinä taimenen huolestuttavaan tilaan. Taimen on säilynyt paikallisina kantoina joissakin joissa ja lisäksi jätevesien väheneminen virtavesissä on ollut apuna mm. sille, että Meritaimenen on havaittu lisääntyvän luontaisesti Aurajoessa. Juuri tällä hetkellä on saanut lukea mm. Facebookista, että taimen on noussut kutemaan Raumanjokeen ja myös Eurajoesta on löytynyt mahdollisesti kotoperäinen, pieni taimenkanta. Salon seudun joista taimen on sen sijaan hävinnyt kokonaan huonon vedenlaadun takia.
Kunnostuksilla taimenkantoja on saatu elvytettyä, mutta Tolosen mukaan liikkeelle on lähdetty ehkä liian myöhään. Hän mainitsi myös että nykyinen Helsingin moottoritie kenties pilasi monen taimenjoen latvavesiä, koska mm. soraa on voinut penkereiden rakentamisesta valua jokiin tukkien ne ja estäen taimenten pääsyn kutupaikoilleen.
Hän kertoi myös, että joissain Satakunnan virtavesissä on laadullisia ongelmia, eikä taimen ilmeisesti sen takia kelpuuta niitä kutupaikoikseen.
Tolosen mukaan nykyisillä kunnostuksilla saadaan taimenten kutupaikat kuntoon mutta nousuesteille, mylly- ja vesivoimapadoille ei ole ihan helppoa saada purkulupaa, koska monilla niistä säännöstellään jokien ja pikkupurojen virtaamaa.
Tierummuille sentään voidaan tehdä korjauksia ja hän esittelikin yhden rummun, jonka kunnostus on lähiaikoina tulossa.
Lisäksi hän mainitsi, että kalateiden kunnostukseen liittyy myös soiden ennallistamista, mikä vaikuttaa huomattavasti virtavesien humusmääriin vähentäen niitä.
Janne Tolonen Valoniasta kertomassa virtavesikunnnostuksista
Seuraavana oli vuorossa Janne Rautanen SVK:sta ja hänen aiheenaan oli ”Kilpailuviettikö kadonnut nuorilta – millainen kilpailu kiinnostaa”?
Janne aloitti osuutensa kertomalla, että kilpailijamäärät yleensä ovat vähentyneet. Kun SM-plkissä 1998 oli 6500 osallistujaa, nykysin kilpailuun osallistuu n. 1500 kilpailijaa.
SM-ongen kilpailijamäärä on rajattu tuhanteen kilpailijaan, mutta osallistujamäärä on nykyisin viitisensataa. Nuorten määrä SM-ongessa on pudonnut muutamiin kymmeniin.
Hänen mielestään kilpailut suunnataan liikaa aikuisille ja mainitsi myös, että esimerkiksi neljän tunnin kilpailuaika on nuorille osanottajille mahdollisesti liian pitkä. Ilmeisesti niin onkin ainakin talvisissa pilkkikilpailuissa.
Heittokalastus ja vetouistelumestaruuskilpailut eivät vedä nuoria käytännössä lainkaan, kun sen sijaan erikoistuneemmat kilpailut, kuten Jigi-Cup, lajikalastus ja Street Fishing ovat kilpailuja, jotka vetävät nuoria osallistujia. Em. lajeissa nuoret voivat kalastaa oman erikoistumisensa mukaan ja lajien teknisyys on Jannen mielestä se mikä nuoria vetää kilpailuihin.
Janne mainitsi Tampereen Street fishing kilpailun, missä mukana oli 28 joukkuetta ja joukkueissa oli yhteensä 22 alle 18-vuotiasta nuorta.
Hän mainitsi myös, että jotkut vetouistelukisat järvi-Suomessa kiinnostavat nuoria 18-21-vuotiaita aikuisia.
Keinoina saada nuoria mukaan olisi esimerkiksi kalan mitan tasoitus, joka voisi olla nuorelle 5 cm ja jos molemmat joukkueen jäsenet olisivat nuoria, 10 cm. Silloin kaikki voisivat kilpailla samassa, yhdessä sarjassa.
Kalastuskilpailujen näkyvyys on yleiseti ottaen huonoa ja Jannen mukaan esimerkiksi sosiaalinen media voisi olla yksi kanava, joka tavoittaisi varmasti myös nuoret kalastuksen harrastajat. Lisäksi pienet sääntömuutokset helpottamaan nuorten osallistumista ja kenties myös erilainen kilpailuaika kuin aikuisilla, voisi lisätä nuorten osallistumista kalastuskilpailuihin.
Janne Rautanen kertomassa kilpailuasioista
Viimeisenä alustajana oli Kimmo Brandt Meri ja Metsästä Raisiosta.
Hän kertoi liikkeensä Meri ja Metsän olevan yksi elossa olevista kalastuksen erikoisliikkeitä isojen - mm. Motonet ja XXL - markettien paineessa.
Hän kertoi eri kalastusmuotoja olevan nykyisin erittäin monia, mutta että onkiminen on edelleenkin muotia. Hän esitteli ja laittoi myös kiertämään eri kalastusmuotojen vieheitä, joita olikin monia ja eri mallisia sekä eri kokoisia. Tämän päivän ”super” lienee iso – todella iso - kumikala hauen kalastukseen, kun toisessa päässä arsenaalia voisi olla muutaman sentin mittainen ”kumikala”.
Hän kertoi liikkeessään olevan kolme myyjää – hän itse yhtenä – joista jokainen on erikoistunut omalle spesiaalialalleen, koska eri kalastustapojen jatkuva muotojen vaihtuminen/erikoistuminen ja nopea kehitys olisi liikaa opeteltavaksi yhdelle ihmiselle.
Kimmo kertoi myös elektroniikan lisääntyneen merkittävästi, esimerkiksi kun etsitään saaliiksi suuria kaloja. Kalastusveneissä voi olla kolmekin erilaista ja eri tavoin toimivaa kaikuluotainta, joilla voidaan pohjan muoto ja mahdolliset kalat kartoittaa erittäin tarkasti. Hän kertoi myös, että yhteisöllisyys (sosiaalinen media) on ehdottomasti tätä päivää ja siellä tieto leviää nopeasti ja kohdentuu suoraan sen tarvitsijalle. Jopa nii, että kun joku kehuu jollain vieheellä saaneensa hyvin kalaa, seuraavana arkipäivänä kaikki liikkeen samanlaiset vieheet on myyty. Lisäksi hän mainitsi, että joku määrätyn värinen, esimerkiksi Facebookissa mainittu ottipeli (020) on ”in” eivätkä muunlaiset edes kelpaa valistuneelle ostajalle.
Kimmo kertoi myös, että nykyiset viehekalastajat noudattavat erittäin hyvin alamittoja ja sen lisäksi harrastus on saanut myös luontoarvoja, eli tykätään olla luonnossa ja ollaan myös erittäin sosiaalisia, vaikka sen ison kalan saantipaikkaa ei edelleenkään kerrota edes kaverille.
Hän mainitsi myös, että kun nyt ilmeisesti ollaan pääsemässä lama-ajatuksesta eroon ja kun sen aikana ihmiset ovat panneet rahaa ”sukan varteen”, nyt sitä käytetään reilusti kalastustarvikkeiden ostamiseen, mikä tietenkin on kauppiaalle hyvä asia..
Lisäksi hän mainitsi että tämän päivän vapaa-ajankalastaja satsaa ennen kaikkea hyviin varusteisiin ja turvallisuuteen.
Kuvassa Kimmo Brandt Meri ja Metsästä.
Lopuksi oli naistoimikunnan järjestämien sukka-arpajaisten vuoro ja kyllä oli taas niin komeita sukkia jos pipojakin palkintoina. Hyväonnisimmat tietenkin jälleen voittajina.
Seminaarin päätyttyä oli Buffet-ruokailun vuoro ja sen jälkeen kukin sai kuluttaa aikansa, miten parhaaksi näki. Matka oli mukava, koska lauantain keli oli komea syyskeli, aurinkoa eikä juurikaan tuulta. Maisemia oli taas kerran mukava katsella ja nauttia näkymistä.
Näin siis tänä vuonna ja eiköhän vuoden kuluttua taas tavata seminaarin merkeissä. Missä silloin sitten ollaankaan?
t. Ilkka Lehtinen
|
|
|