Tänään 29.3. nimipäivää viettävät Joonas, Jouni, Joni Joona, Jonne, Jonni ja Jonas
(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:


Keskustelufoorumi







Turskamatka Göteborgiin 16.-21.5.07




Joskus alkuvuodesta saimme tietää, että Lounais-Suomen piiriväki lähtee Göteborgiin paikallisen kalaseura KA-RE:n vieraaksi ja ilmoittauduimme mukaan. Lähtöiltana Turun satamassa meitä oli vastassa iloinen ja ystävällinen joukko kalastuksesta sekä matkustamisesta kiinnostuneita piiriläisiä. Me ensikertalaiset yllätyimme saamastamme lämpimästä vastaanotosta ja alusta asti tuntui siltä, että olemme osa porukkaa. Kuten olimmekin.
Matka Tukholmaan sujui, kuten laivamatkat yleensäkin ja meitä opastettiin myös tuliaisostosten suhteen, koska tapana on viedä jotain suuhunpantavaa isäntäperheeseen.
Aamulla nautimme kunnon aamiaisen laivassa, eikä nälästä olisi ensimmäistä pelkoa odotettavissa.
Ajomatka Tukholmasta Göteborgiin vei luonnollisesti oman aikansa, mutta iltapäivällä olimme perillä Karelassa, joka on paikallisen seuran kerhotalo. Siellä matkalaisia odotti ruokailu ja ennen pitkää meidät kaksi esiteltiin Einari ja Tyyne Hattaralle, jotka toimisivat majoittajinamme. Syötyämme pääsimmekin lähtemään erääseen Göteborgin esikaupunkiin, jossa asuisimme matkan ajan.
Isännillämme oli melkoinen talo, josta saimme oman makuuhuoneen ja pääsimme keventämään hieman vaatetustamme sekä tuliaiskassejamme.
Ilta kului mukavasti seurustellen sekä saunoen ja menimme ajoissa nukkumaan, koska seuraavana aamuna olisi aikainen lähtö edessä.

Heräsimme reilusti ennen viittä ja pääsimme nauttimaan ruotsinsuomalaisesta vieraanvaraisuudesta emäntämme kattamaan aamiaispöytään. Aamiaisen syötyämme Einari pakkasi kalavehkeensä sekä reilut eväät reppuunsa ja olimme puoli tuntia ennen bussin lähtöä Karelan pihassa. Omat kalastusvarusteemme olivat bussissamme, joten pääsimme melko kevein kantamuksin matkaan. Karavaaniimme liittyi myös toinen bussi KA-RE:n väkeä varten ja siihen mekin nousimme Einarin seuraksi.
Matkalla, erään tauon aikana, bussin omistaja/kuljettaja tarjoili meille matkustajille oivallista punaviiniä. Tapa, joka ei liene ihan yleisimmästä päästä eikä edes kovin ruotsalainen, kuten saimme tietää. Tämä bussiyrittäjä olikin itäeurooppalaista alkuperää, meille kerrottiin. Hieno ele matkustajia kohtaan ja mukavasti punainen juoma lämmitti vatsassa.
Kolmen tunnin ajon jälkeen pääsimme satamaan, jossa joukkomme jaettiin ryhmiin. Ryhmät nousivat kukin ennalta nimettyyn troolariin ja kymmeneltä aloitimme kalastuksen. Jos me ”keltanokat” olimme lähteneetkin turskan pyyntiin, jouduimme kuitenkin kalastamaan paikallista lättäkalaa, eli kampelaa. Ensimmäinen tunti meni opetellessa, mutta päästyämme asiasta jyvälle, alkoi meidänkin laatikoihimme kertyä saalista.
Viiden tunnin kalastusaika meni todella nopeasti, auringon paistaessa välillä oikein kunnolla ja kelluntahaalarit saivatkin kyytiä ennen kalastuksen päättymistä. Saaliimme jäivät melko vähäisiksi, mutta yhteensä saimme sentään nelisen kiloa tuota mainittua lättäkalaa. Ja olihan isännällämmekin omat kalansa lisäämässä ”perheemme” yhteistä saalismäärää.
Punnituksen jälkeen muuan matkalaisista antoi vielä omat kalansa meille ja illalla oli melkoiset perkaustalkoot majoitustalomme alakerrassa. Isäntämme olivat molemmat tietenkin todella iloisia saadessaan hyvää kalaa pakkaseensa melkoisen määrän. Ja tulimme samalla opastaneeksi Einaria lättäkalan perkuussa.
Ja sitten olikin taas saunan ja seurustelun vuoro, mutta kerkisimme sentään vielä saman vuorokauden aikana nukkumaan.

Lauantaina ei ollut ennalta määrättyä ohjelmaa ennen iltaa ja pääsimme katselemaan Göteborgin kaupunkia isäntiemme opastuksella. Tosin vain auton ikkunasta, mutta meille riitti sekin vallan hyvin. Kävimme myös pyynnöstämme syömässä eräässä kiinalaisessa ravintolassa ja sen ruoka oli monipuolista sekä maukasta. Oli muuten meidän ensimmäinen kosketuksemme kiinalaiseen ruokaan, eikä mennyt hukkaan sekään kokeilu. Oli myös meidän vuoromme toimia ruokailun maksumiehinä ja sen teimme oikein mielellämme.
Sitten käytiinkin taas vaihteeksi saunassa ja hieman ennen kuutta olimme Karelassa valmiina illan ruokailuun ja muuhun ohjelmaan.
Ensin söimme hyvän makuisen aterian lisukkeineen, sitten oli kalastuskilpailun parhaiden palkitsemisen vuoro ja sarjojen voittajat saivat komeita pokaaleja. Joukkueiden osalta kävi onneksi niin, että mikään joukkueista ei jäänyt vihoviimeiseksi. Satakunnan joukkue oli kolmas, Varsinais-Suomi toinen ja göteborgilais-isäntämme osoittivat taitonsa voittamalla kilpailun.
Palkintojen jaon jälkeen juhlasalissa järjestettiin missikisat ja kyllä on todettava taas kerran ruotsalaisen missiaineksen olevan komeaa. Missikandidaatit olivat ”hyvässä lihassa” paria ehkä hieman hennompaa ehdokasta lukuun ottamatta ja yleisöllä oli varmasti tarpeekseen, mitä katsella. Uimapukukierroksella asiaan tuli vielä varmistus, jos arkipukukierros olikin hieman piilotellut ehdokkaiden kurveja.
Voittaja luonnollisesti löytyi pätevän ja ankaran tuomarin – viiksistä päätellen ranskalainen herrasmies - silmien edessä ja tuomion julistamisen jälkeen kaikki ehdokkaat olivat hyvin säteileviä. Missiksi valittu taisi tirauttaa muutaman onnen kyyneleenkin, mutta ainahan missikilpailujen voittajat itkevät. Kuka mistäkin syystä, mutta itkevät kumminkin.
Loppuilta sitten tanssittiin, kuka enemmän kuka vähemmän, mutta hauskaa näytti olevan jokaisella.

Sunnuntaina aamupäivällä kokoonnuimme viimeisen kerran Karelaan. Oli jäähyväisten aika, eikä oikeilta tuntuvia sanoja tahtonut millään löytyä, niin hyvin meitä oli kohdeltu. Sovittuun aikaan kuitenkin starttasimme kohti Tukholmaa ja matkan paras osuus oli jäänyt selän taakse.
Paluu Tukholman satamaan sujui kuten hyvän kuljettajan ajamana voi odottaakin, leppoisasti ja turvallisesti. Aikanaan pääsimme myös laivaan ja sen irtauduttua laiturista kävimme vielä syömässä. Olo oli hieman nälkäinen Tyynen mukaamme laittamista eväistä huolimatta. Ruokailun jälkeen menimme nukkumaan ja aamulla olimme jälleen kotikaupunkimme satamassa, jossa tyttäremme odotti meitä.

Matka oli kaikkine kokemuksineen paljon enemmän, kuin mitä olimme osanneet odottaa. Emme olleet tienneet, että bussilastillisen niin mukavia ihmisiä voisi jostain saada koottua. Mutta Lounais-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiristä näköjään voi ja lupasimmekin olla ensi vuonna ensimmäisten ilmoittautujien joukossa. Toivottavasti silloin arpaonni suosii meitä ainakin majoituspaikkamme osalta. Muuten se ei tällä kertaa ollutkaan seuranamme, eikä mikään ostamistamme arvoista ollut se ”joka kolmas”, jolla yleensä voittaa. Mutta eihän kaikkea voi saada, vaikka olisi kuinka hyvä onni matkassa.
Majoittajiksemme sattui elämää nähneitä ihmisiä, joiden kanssa oli äärettömän helppoa tulla toimeen. Harmi vain, että aikaa yhdessäoloon ei ollut enempää, mutta lupasimme pitää yhteyttä ja kuka tietää, vaikka tapaisimme heidät jossain elämän kaarteessa. Mutta viimeistään ensi vuoden lättäkalamatkalla.
Yhteystietoja olimme luonnollisesti vaihtaneet kuluneiden päivien aikana ja tätä lukiessanne olen lähettänyt isännillemme koosteen matkamme vaiheista, muutaman valokuvan ja lyhyehkön sähköpostin muodossa.

Haluamme tämän kirjoitukseni avulla kiittää jokaista matkalla ollutta. Kanssanne oli erittäin mukava matkustaa ja tehtyä reissua on kiva muistella vaikka pimeinä syysiltoina, mutta miksei jo paljon aiemminkin. Saamamme kohtelu ja ystävällisyys olivat parasta, mitä meille on kertyneiden kalastusvuosiemme aikana tapahtunut.
Ottamamme hieman reilut sata valokuvaa ovat lisäapuna antoisaa matkaa muistellessa.


Einarin ja Tyynen kainalossa



Iltajuhlassa kerhotalolla



Merellä



Missit potretissa

Leila ja Ilkka Lehtinen
© 2007 Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry