Tänään 11.12. nimipäivää viettävät Taneli, Tatu, Daniel, Dan ja Daniela
(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 06.12. -17 )
Toimikunnat:


Keskustelufoorumi





Perhonsidontaviikonloppu Kristallirannassa


Syksyn perhokalastuskurssilla Pomarkussa joku kurssilaisista heitti ilmaan ajatuksen perhonsidontaviikonlopun järjestämisestä. Otettiin ”härkää sarvista” ja aloin hahmotella sellaista. Pomarkussa oli sovittu, että kutsutaan Kari ”Lahu” Lahti kertomaan solmuista, siimoista ja heittosiimojen rakentelusta, perhonsidonnan lisäksi.


Perjantaina oli näin komea sää iltapäivällä.


Kun majoituskapasiteetti on paperilla 8 + 2, en uskaltanut ottaa paikkavarauksia Lahun ja itseni lisäksi kuin kuusi, koska en tiennyt tarkkaan olisivatko nuo + 2 paikkaa lapsille tarkoitettuja. Perillä selvisi, että vielä yhdelle olisi ollut mukavasti nukkumatilaa.
Sidontaa ajatellen kahdeksan oli kuitenkin sopiva määrä, koska Erämökin pöytä ei olisi isommalle porukalle riittänyt.
Mukana olivat tällä kerralla Sari Rajala, Tarja Ketola, Kristiina Saarinen, Susanna ”Sussu” Lehtoniemi, Tarja Leppälä ja Jenna Puumalainen, Lahun ja itseni lisäksi.


Kuvassa takana Tarja Ketola, keskellä Sussu Lehtoniemi ja etualalla Kristiina Saarinen. Kuvan vasemmasta yläkulmasta kurkistaa Kari "Lahu" Lahti.



Kuvassa vasemmalla Jenna Puumalainen, Tarja Leppälä ja Sari Rajala.


Perjantaina aloitettiin Uni-solmulla ja siitä edettiin luupin (lenkki) tekemiseen heittosiiman päähän. Tällä kerralla se tehtiin niin, että neula työnnettiin siiman kuoreen ja ytimen juuresta ulos, jonka jälkeen ydin vedettiin kaksinkerroin kuoren sisään. ”Tippa hiivaa ryppyihin” sanoi aikanaan G. Pula-aho, mutta luupin päättelemiseen tarvitaan tippa liimaa.
Samalla periaatteella Sari rakensi myös kahdesta siimasta yhden, eli siiman jatkaminen onnistuu samalla menetelmällä. Tuolloin kahden eri siiman ydin vedetään toistensa kuorien – heittosiiman pintamateriaali - sisään. Näin menetellen voi tehdä esimerkiksi kelluvaan siimaan Intermediate kärjen, tai jos haluaa, vieläkin nopeammin uppoavan.

Illan ensimmäisenä perhona sidottiin Matuka-Streamer, joka teetti yllättävänkin paljon työtä ja söi aikaa, mutta sitähän meillä oli. Perho valmistu kuitenkini aikanaan. Illan mittaan sidottiin myös Ackroyd, mutta sen jälkeen päätettiin ottaa ”ehtooksi”.

Lauantain aikana kerkisimme sitoa perhon jos toisenkin. Syntyi kuulapää pupa, Europa 12, muuan tinseli”härpäke” joka sidottiin ilman reseptiä, koska sellaista ei ollut. Tapana on myös ollut, että porukalla suunnitellaan joku sidos, josta tulee ns. kurssiperho ja niin me teimme nytkin. Saarisen Kristiina toi mukanaan punavihreää käämilankaa ja sen pohjalta yhdessä suunnittelimme perhon, joka sai nimekseen Sarin ehdotuksesta Mysteriet. Miksi noin, lienee sivuseikka, mutta kyllä se jotenkin Aki Sirkesaloon ja Lisa Nilssoniin liittyy.


Kuvassa kurssilaisten suunnittelema ja kaikkien yhdessä toteuttama Mysteriet. Sopusuhtainen, kaunis sidos on Tarja Leppälän käsialaa.


Sari ohjasi porukkaa Wally Wing päivänkorennon sidonnassa ja sain hieman vedettyä henkeä sinä aikana. Mukavaa, että joidenkin sidosten osaajia on myös osallistujien joukossa, jolloin vetovastuuta voidaan hieman jakaa.


Kuvassa Wally wing siipinen päivänkorentojäljitelmä


Päivän aikana Lahu heitti ilmaan ajatuksen, että perhonsidonnassa ei tarvita muita materiaaleja kuin kahta väriä villalankaa. Lopulta hänen sidokseensa taisi tulla hieman kolmattakin väriä, mutta ainoastaan sen verran, mitä pikkukalajäljitelmän silmässä on keltaista. Lopputulos oli kohtalaisen upea.


Kuvassa "noin" kahta villalankaa materiaaleina käytetyn sidoksen lopputulos. Kaunis pikkukalajäljitelmä.


Lauantain aikana lounastettiin Kristallirannan runsaahkossa lounaspöydässä ja illalla myös saunottiin. Kävivätpä rohkeimmat kastelemassakin itsensä n. + 3 asteisessa vedessä. Itse onnistuin astumaan järvessä isovarpaani joko terävän kiven tai lasinsirun päälle ja sisään tullessani jätin melkoisia verijälkiä lattialle. Ketolan Tarja – kiitos avusta - toimi sanitäärinä ja tänään maanantaina ei ”onnettomuudestani” ole enää mitään vaivaa.

Sunnuntaina oli tehtävänä Arikon pikku Muddler, jonka sitominen numero 10:n koukkuun ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu. Mutta aikanaan kuitenkin jokaisella oli kyseinen perho kauniisti sidottuna ja vieläpä perhon peurapääkin onnistui kaikilta.
Lahu ja Sari olivat ennen kotiin lähtöä rannassa heittoharjoituksissa, tai oikeammin Sari harjoitteli koska Lahu taitaa jo osata.


Sari ja Lahu rannassa kesken heittoharjoituksen.


Loppusiivous meni taas rutiinilla sekä vauhdilla ja puolen päivän aikaan olimme valmiit luovuttamaan mökin. Ennen lähtöä keskustelimme sellaisesta, että palataan – mahdollisesti - samalla porukalla helmikuussa, sidotaan hieman perhojakin, mutta ennen kaikkea käydään pilkkijäällä. Toivottavasti talvea tulisi edes sen verran, että järvi jäätyisi.

Yhtä kaikki, mökki on varattu helmikuulle, joten jos ei ole jäätä, sidotaan perhoja sitä enemmän.


Ilkka Lehtinen
© 2007 Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry