Piirin Valistus- ja koulutusristeily m/s Amorellalla 19.-20.10.2019
Piirin jo perinteinen valistus- ja koulutusriseily järjestettiin ties monennenko kerran ja hyväksi havaittuja ”latuja” noudatellen. Osallistujia oli ilmottautunut 69 joista kaksi oli estynyt, mutta aika porukka meitä silti oli mukana. Pohjanmaan vapaa-ajankalastajapiiri oli jälleen vahvasti edustettuna ja sanavalmiina kuten aina.
Seminaarin avasi piirin Pj. Jarmo Niitynperä, jonka jälkeen käytiin läpi osallistujien esittely tuttuun malliin ”kuka olen, mistä tulen ja ketä edustan”. Esittelyn jälkeen alustajat pääsivät estradille ja totutun tavan mukaan ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Kari Ranta-Aho aloitti aiheenaan ”Poikkeusluvat vapaa-ajan- ja kaupallisessa kalastuksessa”.
Jarmo Niitynperällä oli välillä naurunkin aihetta.
Aluksi Kari palautti mieliin vuoden takaisia puheitaan, eli kun piirissä on paljon seuroja mikä niiden tila tällä hetkellä on ja muistutti jälleen, moniko läsnäolijoista on vielä kymmenen vuoden jälkeen mukana risteilemässä.
Hän mainitsi mm. että Suomessa on valtava määrä vesistöjä harrastajille, joista iso osa on pilattu vesi- tai muulla rakentamisella ja hän olikin huolissaan jokivesistöjen tilasta.
Kari Ranta-Aho kertomassa ELY-keskuksen kuulumisia.
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Karin mukaan Vantaanjoki on erinomainen esimerkki hyvästä työstä joen kunnostamiseksi ja kalojen nousun mahdollistamiseksi.
Sieltä länteen tultaessa jokien tila vaihtelee ja osittain myös huononee, mutta Merikarvianjoki on siitä poikkeus ja merkittävä esimerkki kaupallisesta kalastuskohteesta yli 5000:n vuotuisen kävijän määrällä.
Pohjanmaalla Isojoki on myös merkittävä kalastuskohde.
Vapaa-ajankalastajilla on hänen mukaansa iso vastuu myös kalatalousalueiden edustuksessa ja siinä, että missä kalaan, missä ei. Hän mainitsi että kun osa joesta rauhotetaan ja osaa ei, asian kanssa voidaan elää.
Karin mukaan särkikaloja pitäisi kalastaa enemmän, koska tuotteilla alkaa olla jo merkittävää kaupallista kysyntää. Hän heitti osallistujille myös kysymyksen, paljonko särkikaloja pinnan alla oikein on?
Olisikohan kysymyksellä ollut jotain tekemistä Mynälahden rysäpyynnin poikkeuslupien myöntämisen kanssa, ei selvinnyt. Tosin sitä ei kukaan edes kysynyt.
Meritaimenen osalta Kari sanoi, ettei sillä ole poikkeuslupaa, vaan rasvaevällinen kala on aina laskettava takaisin. Kysymykseen saako verkkokalastuksen kieltoalueella onkia, hän vastasi että saa kalastaa yhdellä viehellä heittäen tai vetäen ja luonnollisesti myös onkia.
Hän kertoi, että tutkimuskalastus on myös poikkeuslupamenettelyn piirissä, mutta että esimerkiksi LUKE (Luonnonvarakeskus) saa poikkeuslupia muita hakijoita helpommin.
Istutuksista hän mainitsi, että niitä on tehtävä niin kauan ettei niitä enää tarvita. Mutta kun tiedetään jokien ja kutualueiden tila, onko istutusten lopettaminen vain pelkkää utopiaa.
Alustuksensa lopuksi Kari heitti haasteen Lounais-Suomen ja Pohjanmaan piirien yhteistyön aloittamiseksi, mikä ei ainakaan vielä seminaarin aikana liene aiheuttanut kovin kiivaita keskusteluja. Tai sanotaanko niin, että ainakaan omiin korviini ei sellaisia kaikunut.
Kun Kari Ranta-Aho ensi vuoden keväällä on jäämässä eläkkeelle, L-S piiri halusi muistaa häntä hänen työhönsä liittyvällä lahjalla. Kari sai lahjaksi mato-ongen, johon oli liitetty syöttirasia ja saatesanoina Niitynperä toivoi Karin vielä joskus nähtävän onkilpailuissa, mahdollisesti jopa kilpaonginnan parissa. Siksi syöttirasia.
Tuleva kilpaonkija kenties.
Kymmenen minuutin tauon jälkeen vuoron sai Janne Rautanen SVK:sta ja hänen aiheenaan oli ”Kalavesien kohtalosta päätetään kalatalousalueilla”.
Janne kertoi, että seuraavat 2-3 vuotta ovat erittäin tärkeitä vapaa-ajankalastuksessa. Kun Suomessa oli aikanaan kalastusalueita 223, kalatalousalueita on nykyisin 116 ja 2 on vielä tulossa. Avainasemassa tulee olemaan Käyttö- ja hoitosuunnitelma (KHS) joiden toimeenpanosta vastaavat kalatalousalueet ja niillä on myös vastuu vaikutusten seurannasta. Vapaa-ajankalastajia eri kalatalousalueille on nimetty 208 ja niiden hallituksissa meillä on 74 edustajaa.
Kalatalousalueiden päätösvalta on yleiskokouksella jossa vapaa-ajankalastajilla on mahdollisuus kahden edustajan läsnäoloon.
Kalataslousalueiden tulee niiden KHS:iä laatiessaan esittää kalastuslain 36 §:n mukainen suunnitelma kalastuksen kehittämis- ja edistämistoimenpiteiksi ja näitä koskeva tavoitetila sekä tehdä ehdotus vapaa-ajan kalastuksen yhtenäislupajärjestelmän kehittämiseksi.
Kalastusoikeuden omistajien tulisikin hyväksyä ko. lupajärjestelmä, jolloin lupien helpolla ja kohtuuhintaisella saatavuudella tulisi olemaan ratkaiseva merkitys varsinkin pitkällä aikavälillä. Kyseessä on arvoketju, jonka jokaisen lenkin on oltava kunnossa.
Aiheen mottona Rautanen heitti lopuksi: ”Päästäkää meidät kalaan, saatte rahaa”, joka lienee suunnattu kalastusoikeuden omistajille.
Janne Rautanen tutussa puuhassa.
Jälleen kymmenen minuutin ”happitauko”, jonka jälkeen ELY-keskuksen Juha-Pekka Triipponen jatkoi aiheenaan ”Lounais-Suomen virtavesien rakenteelliset kunnostukset”.
Alkuun saimme katsoa lyhyehkön videon siitä, miltä koskialue näyttää kunnostuksen jälkeen, jäätulvien estämiseksi ja kalojen kutupaikkojen parantamiseksi.
Triipponen mainitsi, että Lounais-Suomen jokien tila on pääsääntöisesti huono, johtuen lähinnä maatalouden kuormituksesta.
Hän kertoi, että kunnostukset parantavat jokien tulvaturvallisuutta, virkistyskäyttöä, kalojen kutualueiden lisääntymistä ja kalojen viihtyvyyttä. Osassa joista Vuollejokisimpukka aiheuttaa lisätyötä, koska työn ajaksi ne on siirrettävä muualle ja aikanaan palautettava takaisin.
Tällä hetkellä kunnostuksen alaisia kohteita on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa yhteensä 13, josta Satakunnan alueen joilla on meneillään tulvasuojeluhankkeita, kun puolestaan Varsinais-Suomessa luonnonmkaistaminen on pääosassa hankkeista. Ainakin yhden padon poisto, joidenkin kunnostuksia tai luonnonmukaistamisia ja kalateiden rakentamisia on meneillään Varsinais-Suomessa.
Juha-Pekka Triipponen.
Jälleen tauko, jonka jälkeen L-S piirin naistoimikunnan Terttu Julin kertoi heidän toiminnastaan. Naistoimikunta on toiminut jo 46 vuotta, ensin kalamiespiirin ja myöhemmin vapaa-ajankalastajapiirin alaisuudessa. Toimikunnan pääasiallinen rahankeruumuoto on sukka-arpajaiset, pilkkikisojen järjestäminen ja erilaisita tarjoiluista kertyvät varat.
Kuluja toimikunnalle tulee nuorten toiminnan tukemisesta, erilaisista merkkipäivien muistamisesta ja muusta tukemisesta. Naistoimikunta järjestää talvisin Antinpuntari pilkkikilpailun ja kesäisin onkikilpailuja.
Naiset viettävät myös Viattomien naisten päivää, avustavat onkitapahtumissa ja toimivat tarvittaessa nuorten leirien ruokahuollon järjestäjinä.
Arvokasta ja pyyteetöntä, joskin isommalle yleisölle aika ”näkymätöntä” toimintaa, josta hatunnosto piirin naistoimikunnalle.
Valitettavasti en ehtinyt kuvata vilkasliikkeistä Terttua ennenkuin vasta illemmalla. Terttu kuvassa vasemmalla.
Tertun jälkeen Jarmo Niitynperä kertoi piirin toimikuntien toiminnasta erittäin laajasti, jota en kuitenkaan tässä ala erittelemään. Piirin toimikuntien toiminnan kun pitäisi ainakin piiriväelle olla jo entuudestaan tuttua. Jos ei ole, olisiko aika hieman tutustua?
Virallisemman ohjelman päätyttyä, naistoimikunta arpoi sukka-arpajaisten voittajat ja jollen aivan väärässä ole, nähtiin sekin ihme että ”kestovoittaja” Kari Ranta-Aho jäi ilman villaisia.
Puffet-ruokailun jälkeen ilta oli vapaa ja ainakin omalta osaltani melko lyhyt. Kun oma auto odottaa satamassa, suurempiin juominkeihin tai muuhun juhlimiseen ei ole syytä antautua.
Mitä vuoden kuluttua, sen aika näyttää!
|
