Tänään 18.11. nimipäivää viettävät Tenho, Jousia ja Max
(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 15.11. -17 )
Toimikunnat:


Keskustelufoorumi





Tenon viisi ja puoli viikkoa



Tämän kesän Tenon matkaamme voisi kuvata kahdella sanalla. Melko kehno. Mutta eipä olla ihan niin vähäsanaisia. Reiluun viiteen viikkoon mahtui sentään kaikenlaista tapahtumaa.
Aloitimme matkamme jo 10.6 ja suuntasimme ensiksi Suomussalmelle, jossa matkailuvaunumme oli kevään jäljiltä odottamassa. Sieltä jatkoimme ystäviemme Mauri Seppäsen ja hänen vaimonsa Lea Matero-Seppäsen kanssa kohti Nuorgamia. He omalla matkailuvaunullaan, me perässä säällisen välimatkan päässä omallamme.

Perille päästyämme saimme huomata tulleemme lähes arktiseen säähän, jota sitten riittikin lähes koko kolmen viikon ajan, jonka Nuorgamin Lomakeskuksessa olimme. Nuorgamin Lomakeskus palveluineen, osoittautui paikkana hyväksi ja henkilökunta mukavaksi, joten vaunuasumisen kannalta hyvä valinta. Juhannus teki lyhyen, mutta lämpimän poikkeuksen muuten niin koleaan kesään. Merkillepantavaa oli välillä myrskyn lailla puhaltanut tuuli, joka ei suinkaan helpottanut perhon heittämistä. Onneksi olimme keväällä kurssittaneet itseämme Maurin luona ja alaheittoa ei kovakaan tuuli niin paljoa haitannut.


Kylmä ja tuulinen aamu Nuorgamissa


Kalastimme Tenon eri paikkoja, mutta varsin pian saimme huomata olevamme vähintäänkin hukassa uusia paikkoja kolutessamme. Siitäkin huolimatta, että meitä opastettiin useammankin kalastajan toimesta. Sateista johtuen veden korkeus vaihteli ja kalat, joita näimme, nousivat liian kaukaa perholla tavoitettaviksi. Onneksi Leila sentään sai muutaman hyvän kokoisen harjuksen, joten kalan makuun kuitenkin pääsimme.
Muutaman kerran tuli kuluneiden viikkojen aikana mieleen, että hullun kirjoihin voisi päästä helpommallakin, mutta ehkä ei niin mukavalla tavalla.
Nuorgamista teimme myös muutaman retken Norjan puolelle, käyden pari kertaa Jäämerellä ja kerran Tanassa, jonka asiamiespostista lunastimme Norjan valtionkortit. Kruunujen saanti tuotti hieman vaikeuksia, koska pankkiautomaatti ”sylki” pelkkiä euroja, jotka eivät tietenkään kelvanneet maksuvälineinä. Määrättyyn kellonaikaan !!! saimme viimein pankista kruunuja, joilla saimme luvat maksetuksi. Melko omituista pankkimenettelyä, koska pankki oli jo auki, mutta rahaa alkoi saada vasta määräaikaan. No, Norjassa osataan.


Ilta Piltamossa Maurin ja Lean kanssa


Alkuperäissuunnitelmiimme kuului leirin vaihto ennen heinäkuun alkua ja kesäkuun viimeisenä päivänä hyvästelimme Maurin ja Lean. Suuntasimme noin sadan kilometrin päähän, lähemmäs Karigasniemeä, Lomakylä Reistiin. Sää jatkui sateisena ja tuulisena, toki muutama lämpimämpikin päivä ajanjaksoon mahtui. Mainittakoon, että Lomakylän isäntäväki Kirsti ja Piera Guttorm, olivat hekin ystävällisiä ja Lomakylän palvelutaso oli riittävä.
Tenolla olimme siis edelleen ja myös yhtä hukassa, kuin alempanakin. Pooli oli kuitenkin melko selkeä kalastettava, mutta lohikaloja emme edelleenkään onnistuneet saamaan. Jokunen harjus sentään silloin tällöin haksahti perhoihimme.

Heinäkuun alkupäivinä tapasimme Veli Auttin ja kävimme myös eräiden paikallisten sekä Velin kanssa Luomusjärven takana sijaitsevalla Pyhäjärvellä. Se olikin melkoisen ikimuistoinen päivä. Lähdimme nimittäin matkaan ilman kahluuvarusteita ja koska järvikalastus ei onnistunut rannalta, oli lahkeet käärittävä ja kahlattava paljain säärin järveen. Vesi ei ollut mitenkään liian lämmintä, mutta kun aikansa oli seissyt puolireiteen ulottuvassa vedessä, ei se sittenkään kauhean kylmältä tuntunut. Saaliiksi saimme rautuja sekä Leila yhden nätin siian. Taukotulilla tarjoiltiin eksoottisia herkkuja kuten savustettua, kuivattua poronkylkeä, poromakkaraa, tikkurautua sekä luonnollisesti nokipannukahvia.
Järvipäivän jälkeen kalastimme pääasiassa Reistin alueella, mutta käväisimme myös muutaman kerran Inarijoella. Ja hyvä oli, että tuli käväistyä, sain nimittäin reissumme ainoan lohikalan sieltä. Vanha tuttu pooli Niukkakosken alapuolella pelasti matkamme, mitä tulee lohen saantiin.


Kuvassa oikealta Parkkosen Mika, Turusen Heimo, toinen allekirjoittaneista ja Lehtisen Mika Torvikoskella


Kahden ja puolen viikon Reistissä oleskelun jälkeen päätimme lähteä etelää kohti, mutta koukkasimme vielä Raattaman kautta. Kävimme tutkailemassa alueen kalastus- ja matkailumahdollisuuksia. Niitä tarjoaa Ounasjoki, Pallasjärvi sekä muutama pienempi järvi ja joki. Alueella on myös kunnollista, osittain jopa huippuhienoa majoituskapasiteettia, Lapin Curly-talli eksoottisine hevosineen, ArctiFood poronlihajalostamo ja vaellushaluisille Pallastunturi on hyvin saavutettavissa. Paikasta kiinnostuneille lisäinformaatiota löytyy osoitteesta www.perho.info.

Parin Raattamassa vietetyn yön jälkeen oli aika suunnata kotia kohti, mutta ei vieläkään ihan suoraan. Yövyimme vielä Törmä-Campingissa Keminmaalla. Olemme aiemmin saaneet siellä kalojamme talon pakastimeen yön ajaksi, eikä palvelu siinä suhteessa ollut huonontunut. Tänä vuonna kalojen sijaan matkassamme oli pääasiassa poronlihaa, jota ostimme Raattamasta. Oli kylmälaukussamme sentään jokunen harjus ja pari siikaa, mutta eniten kuitenkin nelijalkaisesta alkutuotteesta peräisin olevaa ruoka-ainetta.

Seuraavana aamuna viimein starttasimme kotia kohti ja ajoimmekin päivän aikana kotiimme Paattisille. Olimme olleet päivälleen kuusi viikkoa matkalla ja kotiin oli vaihteeksi ihan mukava palata. Matkamittariin oli kertynyt 7250 km, eli autollakin olimme ehtineet ajaa kalastuksen ohessa.

Kesää (lohen nousua) leimasi jonkunlainen omituisuus, koska jotkut kalastajista onnistuivat erityisen hyvin, kun taas monet taitaviksi tunnustetut kalastajat joutuivat palaamaan tyhjin käsin kesän lohestusmatkaltaan. Toisaalta, muutama Tenon ensikertalainen onnistui saamaan lohen, joten ihan kaikki ei voi olla paikkatuntemuksesta tai sen puutteestakaan kiinni. Tuurillakin ja tietenkin yrityksen määrällä on merkityksensä. Meidän tapauksessamme yrityksen määrää mittarina pidettäessä, lohta olisi pitänyt olla pakastimellinen, mutta kun ei vaan ollut. Vanhat tutut paikat antoivat kalastajille saalista korkeintaan satunnaisesti ja omalta osaltamme olimme uusien kanssa kokemattomia. Kokeilimme erittäin monta paikkaa, mutta ilmeisesti väärässä paikassa väärään aikaan ja tyhjänpyynti, välillä jopa turhautuminen leimasi matkaamme.
Yleisin keskustelunaihe lohien ottihaluttomuuteen olivat kolme joessa mellastanutta hyljettä, mutta hylkeet eivät ole ollenkaan uusi asia Tenossa. Näin ainakin Reistin vanhan isännän Piera Guttormin mukaan. Hän kertoi, että ne kesät jolloin hylkeitä ei joessa ole ovat poikkeuksia, kun taas hyljekesät puolestaan ovat lähes aina liittyneet Tenoon.
Ilmeisesti veden alhaisena pysytellyt lämpötila ja melko nopeat korkeudenvaihtelut olivat syynä lohien hurjaan nousuvauhtiin. Havaituista (kymmenistä) kaloista päätellen montut eivät juurikaan niitä kiinnostaneet, vaan ylöspäin oli kova kiire. Eikä siinä kiireessä perhot juurikaan ehtineet kiinnostaa kaloja.
Lomana reissumme menetteli, mutta jos hiemankin parempaa säätä olisi ollut vaikka ostettavissa, tuskin olisimme rahojamme säästelleet. Nyt matkasta ei jäänyt ihan sitä tunnetta, mitä olimme odottaneet.
Palaamme vielä elokuussa viikoksi Karigasniemeen, mutta siitä matkasta lienee kerrottavaa joskus myöhemmin.
Ensi kesän suunnitelmiin mennyt ei kuitenkaan vaikuta, joten eiköhän syksy, talvi ja kevät taas mene kuten muinakin vuosina, ja ennen pitkää olemme jälleen matkalla Tenolle tai Inarijoelle.


Tauko, vaihteeksi aurinkoisella Alakönkäällä



Leilan Sirmasta saama komea harjus




Ilkka ja Leila Lehtinen
© 2007 Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry