(SVK:n tiedotteita, tuloksia, raportteja, piirin tiedotteita ym. Päivitetty 09.03. -24 )
Toimikunnat:
Keskustelufoorumi
|
Kalastuslain kokonaisuudistuksen kuulemistilaisuus 30.9 2010
Tilaisuus järjestettiin hotelli Arthur’issa Helsingissä, tarkemmin sanottuna rakennuskompleksiin kuuluvissa Helsingin NMKY:n kokoustiloissa. Piirimme edustajina tilaisuudessa olivat Puheenjohtaja Veikko Meskanen, Leila Lehtinen Pyhäjärviseudun Perhokalastajat ry:stä sekä allekirjoittanut. Lisäksemme myös tuore perhokalastuksen Suomen mestari Tapio Penttilä sekä Jussi Aaltonen, hekin edustamassa L-S Vapaa-ajankalastajapiiriä.
Jos haluaisin muutamalla sanalla kiteyttää tilaisuuden antia, se voisi kuulua vaikka ”kasapäin kalvoja ja kauniita sanoja”. Ei siis mitään uutta Länsirintamalta, lainatakseni vanhan klassikkoelokuvan nimeä.
Ehkä yritän kuitenkin hivenen eritellä päivän antia. Lukijan kannattaa muistaa, että mielipide on pelkästään omani, eikä kenenkään pidä mieltää sitä L-S Vapaa-ajankalastajapiirin, ei myöskään sen piirihallituksen mielipiteeksi.
Aluksi SVK:n hallituksen puheenjohtaja Jouko Ojanperä toivotti läsnäolijat tervetulleiksi tilaisuuteen, jonka jälkeen avaussanat lausui Uudenmaan ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Markku Marttinen, mainiten mm. että rahasta on pulaa. Marttinen peilasi oman toimialueensa tilannetta lyhyessä ja ytimekkäässä avauspuheessaan.
Marttisen jälkeen estradille astui Keski-Suomen ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Matti Sipponen, aiheenaan Vapaa-ajankalastuksen globaalit kehityssuunnat.
Sipponen vertasi globaalin vapaa-ajankalastuksen kehitystä ja nykytilaa mm. Keski-Euroopan, Amerikan sekä Suomen olosuhteita vastakkain asettaen. Mielestäni vertauksessa mentiin hieman hakoteille, koska esitelmöitsijältä oli tainnut unohtua eräs, mielestäni melko tärkeä seikka.
Siihen aikaan kun Euroopassa (ehkä Amerikassakin) oli jo monisatavuotista kaupunki- ja kenties kalastuskulttuuriakin, meidän esi-isämme olivat vasta alkaneet suunnitella ”puusta maahan” laskeutumista. En voikaan pitää vertausta kovinkaan osuvana, niin globalisoituvaa kuin nyky-yhteiskuntamme ja vapaa-ajankalastuksemme olisikin. Itsenäinen, oma kulttuurimme voidaan laskea vasta vajaan sadan vuoden mittaiseksi ja laajapohjaisempi vapaa-ajankalastuskulttuuri lienee viimeisimmän ”maailmanpalon” jälkeistä perua. Siihen asti kyse lienee ollut kotitarvekalastuksesta, ei niinkään vapaa-ajankäytöstä.
Globaalin kehityksen vertaamiseen voitaneen palata ehkäpä kolmen- neljänsadan vuoden kuluttua, jolloin luultavasti voidaan jo puhua myös suomalaisen vapaa-ajankalastuskulttuurin pitkäkestoisuudesta.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Petri Heinimaalla ei paljoa sanottavaa ollut. Kun heti toisesta kalvosta voitiin lukea: ”Perustuu MMM:n (Maa- ja metsätalousministeriö) tilaamaan erillisselvitykseen”, ei lopputulosta tarvitse kaukaa hakea. Yleensähän valtakunnassamme tilaaja saa sellaisen selvityksen kuin on tilatessaan halunnut. Maa- ja metsätalousministeriö hallinnonalaansa kuuluvalta tutkimuslaitokselta eritoten.
Olisin henkilökohtaisesti toivonut kuulevani Rktl:n tutkimuspäälliköltä edes lausetta: ”Utsjoen tutkimusasemamme on esittänyt MMM:lle – tai Tenon kalastussäännön neuvotteluosapuolille – desinfiointipakkoa Tenon kalastukseen myös Suomen puoleiselle rannalle sekä saaliskiintiötä tuleviin sopimuksiin”. En kuullut, kuten eivät muutkaan läsnäolijat. Onneksi SVK on ehtinyt esittää jo kumpaakin.
SVK:n toiminnanjohtaja Ilkka Mäkelän esitys oli sellainen, kuin järjestön toiminnanjohtajalta oli odotettavissakin, eli vähän sitä sun tätä. Kalvoja ja kaavioita, mm. vapaa-ajankalastajien kokonaismääriä, joista eriteltyinä ns. ”kalastushullut”. Lienee tarkoittanut meitä aktiiviharrastajia. Lisäksi myös eri kalalajien saalismääriä. Ehkä tärkeimpinä yksittäisinä seikkoina mieleeni jäivät sukellus- ja jousikalastuksen saattaminen maksulliseksi yleiskalastusoikeudeksi. Mielestäni ei kovinkaan vakuuttavaa toiminnanjohtajalta, jonka luulisi uskaltavan hivenen reippaammin olla vapaa-ajankalastuksen maksumiesten asialla. Eli tuttuakin tutumpaa, puolivarovaista ja turvallista Mäkelää.
Sitten pidettiin lounastaukoa, ruokaa riitti ja se oli hyvää.
Tauon jälkeen Helsingin Yliopiston professori Hannu Lehtonen sai puheenvuoron. Hänen aiheenaan olivat mm. kalaistutukset hoitomenetelmänä sekä istukkaiden liian pienenä pyytäminen. Tietenkin myös kestävän kalastuksen strategiat, sekä riittävän kookkaiden emokalojen olemassaolon turvaaminen. Eli ns. selkeää perusasiaa, joka aktiiviharrastajalle on tuttua vuosien, joissain tapauksissa jo vuosikymmenten takaa. Eikä mitään uutta kalastuslain kokonaisuudistusta ajatellen.
Seuraavana oli vuorossa lehtori, dosentti Marko Lindroos Helsingin yliopistosta. Hänen kalvoissaan oli sulkuja, kaksoispisteitä, välimerkkejä ja ulkomaisten - myös kotimaisten - tutkimusten nimiä siihen malliin, etten alun pitäenkään pysynyt mukana. Ainoa mihin ehdin kiinnittää huomioni, oli kalateiden rakentamisen vertaaminen vesivoimalla tuotetun sähköenergian vähenemiseen. Mielestäni aika kaukaa – vapaa-ajankalastajan näkökulmasta - haettu yhtälö, koska vesivoimalla tuotetun sähköenergian määrä on erittäin marginaalinen, pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla sekä ydinvoimalla tuotetun sähkön luvatussa maassamme *).
Toisaalta, onhan Keskustapuolue juntannut – tietääkseni elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen johdolla – Työ- ja elinkeinoministeriön strategiaan uusiutuvien energiavarojen lisääntyvän käytön **). Kai vesivoimalla tuotetun energian esiin ottamisen sitä taustaa vasten jotenkin ymmärtää. Eipähän pääse sekään ”vesivoimakeino” unohtumaan kalastuslakia uusittaessa.
Erityisesti on huomattava, että Lindroosin esittämissä tutkimuksissa on arvioitu lähinnä käyttöarvoja ja vain muutamissa tutkimuksissa on ollut vastaajina myös kansalaisia. Tutkimusten painoarvosta jokainen voi olla omaa mieltään, itse en vakuuttunut.
Ja sitten päästiinkin taas kahville.
Tauon jälkeen Ylitarkastaja Mika Laakkonen Metsähallituksesta kertoi Vapaa-ajankalastuksesta ja kalavesien hoidosta omalla sektorillaan. Mielikuvakseni jäi, että Metsähallituksella olisi ”langat näpeissään” melko mukavasti. Harmi vain, että kyse on vapaa-ajankalastajien palveluntuottajasta, ei niiden käyttäjästä, valitettavasti. Rahaa tuntui myös siltä sektorilta puuttuvan.
Kalastusoppaiden vaikeasta lupatilanteesta nykyisellä lainsäädännöllä kertoi Puheenjohtaja Ari Pajukoski Suomen kalastusopaskillasta. Jos tulevaan kalastuslain kokonaisuudistukseen ei saada selkeää muutosta kalastusoppaiden toimintaedellytyksiin, tilanne ei muutu miksikään nykyisestä, kertoi Pajukoski. Eli jäisi edelleen huonoksi, sen jokainen kuulija taisi ymmärtää.
Kalastuslain keskeisistä uudistusvaihtoehdoista vapaa-ajankalastuksen kannalta, kertoi Ylijohtaja Pentti Lähteenoja Maa- ja metsätalousministeriöstä. Paljoa ei hänelläkään ollut kerrottavanaan. Sentään tulevan kalastuslain 1 § nimeltään Lain tarkoitus, joka yleisölle jaetuissa monisteissa oli sulutettu sanalla (luonnos).
"Tämän lain tarkoituksena on edistää kalavarojen taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää käyttöä ja hoitoa siten, että kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto ja biologinen monimuotoisuus turvataan".
Sitaateissa uuden kalastuslain 1 § monisteesta sanatarkasti lainattuna.
Lähteenojan mukaan uuden kalastuslain 1 § olisikin jo valmis, monisteen tiedosta poikkeavasti.
Lisäksi alle 18-vuotiailta ei perittäisi edelleenkään kalastuksenhoitomaksua ja mm. kolttien osalta lain ”muutos” on jo valmis. Kolttien ikiaikaiset nautintaoikeudet valtion vesiin – kalastus ilmaiseksi - säilyvät ennallaan. Viehekalastus säilynee yleiskalastusoikeutena, mutta maksujärjestelmä uusitaan, oli Lähteenojan viestinä.
Huonoimmassa tapauksessa siis ”pidempää keppiä” harrastajille.
Joku yleisöstä esitti, että eläkeläisiltä alettaisiin jälleen periä kalastuksenhoitomaksua. Melko lyhytnäköistä ajattelua – maistui jopa päättäjien nuoleskelulta - ainakin näin vapaa-ajankalastusta harrastavan eläkeläisen kannalta katsottuna. Ehdotus sai pelottavasti kannatusta, päätellen pikaäänestyksessä ylös nostettujen käsien määrästä. No, kunhan ehtivät eläkeikään….
Tilaisuuden lopuksi puheenjohtaja Ojanperä kiitti kuulemistilaisuuteen osallistuneita. Arveli loppusanoissaan keskustelun kalastuslain kokonaisuudistuksesta jatkuvan, mitä en epäile.
Jokaisen esitelmöitsijän, jonka kalvoissa oli mainittu elinkeino- tai ammattikalastus, sana oli poikkeuksetta mainittu ennen sanaa vapaa-ajankalastus. Kielessämmehän painotetaan sanan ensimmäistä tavua ja luonnollisesti myös lauseesta ensiksi luettu sana painottuu lukijan mieleen. Tarkoitushakuista sanaleikkiäkö? Aakkosjärjestyksestä sanojen esiintymisessä ei varmastikaan ollut kyse, sen tarkistin muutamasta monisteesta.
Itse en ymmärrä, miksi vapaa-ajankalastajajärjestön tilaisuuksissa pitää edes huomioida ammattikalastus – tulevalta nimeltään kaupallinen kalastus. Eikö ammatikseen kalastavien asiaa ajeta heidän omien järjestöjensä tilaisuuksissa, joissa varmasti otetaan huomioon myös vapaa-ajankalastajat. Jos ei muuten, niin ainakin sen verran, etteivät harrastajat pääsisi haittaamaan kaupallista kalastusta. Mielestäni vapaa-ajankalastajajärjestön pitäisi ajaa jopa yksisilmäisesti, mutta ennen kaikkea voimakkaasti pelkästään harrastajien asiaa ja jättää muiden ryhmien asiat heidän itsensä ajettaviksi.
Kaikkiaan mielipiteeni on, ettei tilaisuudesta jäänyt paljoakaan muuta hyvää kuin MMM:n tarjoamat alku- ja välikahvit. Jäi myös kynä, muistilehtiö sekä sentin paksuinen tulostepino, eli lopultakin melko kevyttä antia.
Käsittääkseni kaikki tilaisuuden kalvot on esitetty ja kauniit sanat sanottu jo moneen kertaan. Varsinkin niille jotka aktiivisesti osallistuvat/ovat osallistuneet vaikkapa SVK:n omiin, tai muihin kalastuslain kokonaisuudistusta koskeviin tiedotustilaisuuksiin.
Kalastuslakia uudistettaessa on tietenkin hyvä, että oppineita asiantuntijoita käytetään ja että heitä myös kuunneltaisiin. Maallikosta tuntuu kuitenkin, että oltaisiin menty hivenen turhankin pikkutarkkoihin osa-alueisiin, joista jokaisella ei ole edes merkitystä lain uudistamisen kannalta. Ovatpahan kuitenkin otettuna huomioon ja kenties sekoittamassa ennestäänkin sekaista ”pakkaa”. Liekö niin tarkoituskin, mene ja tiedä.
Ken odotti saavansa kuulla kalastuslain kokonaisuudistuksesta jotain uutta tai konkreettista, joutui pettymään pahan kerran. Niin kävi ainakin itselleni, enkä usko olevani kovinkaan poikkeava, mitä tulee läsnä olleisiin vapaa-ajankalastajien edustajiin. Alustajien esiin tuomilla argumenteilla ei tässä vaiheessa ole paljoakaan, mahdollisesti ei enää minkäänlaista merkitystä kalastuslain kokonaisuudistukseen. Pääasiassa ne olivatkin menneen tai nykytilanteen tosiasioiden esiin tuomista.
Ehkäpä ensi vuoden eduskuntavaaleissa voimme vielä vaikuttaa tulevaan hallituspohjaan ja sitä kautta kenties jopa kalastuslain kokonaisuudistukseen. Oma vankka uskoni kuitenkin on, että lakiuudistus on ”viittä vaille” valmiina odottamassa, ei enää istuvan, mutta kenties jo seuraavan hallituksen hyväksyntää.
Niinköhän tässä(kin) lakiuudistuksessa käy, että meitä lopullisen laskun maksajia viedään kuin pässiä narussa. Ja viime kädessä tietenkin maksatetaan meillä hyväuskoisilla aktiiviharrastajilla uusien ”kalastuslaulujen” entistä kalliimmat lunnaat.
Lopuksi heittäisin pallon kaikille valtakuntamme vapaa-ajankalastajille. Kun nyt maltetaan olla riittävän passiivisia, saadaan uuden kalastuslain voimaan tultua itkeä sitäkin ”runsaimmin kyynelin”.
*)vesivoiman osuus uusiutuvista energialähteistä 11 %, kokonaisosuus energialähteistä vesi/tuuli 3 %). lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö/Uusiutuvat energialähteet.
**)vuoteen 2020 mennessä uusiutuvan energian osuuden tulee olla 38 prosenttia energian loppukulutuksesta). lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö/Konsernistrategia.
Ilkka Lehtinen
tiedottaja, vapaa-ajankalastaja
|
|
|