Perhonsidontaviikonloppu Kristallirannassa
Helmikuussa järjestetyllä sidontaviikonlopulla sovittiin, että yritetään järjestää vastaava vielä kevään aikana ja ajankohdaksi valikoitui 1.-3.4.2016
Harmillisten yhteensattumien takia pari ennakkoon ilmoittautunutta joutui jäämään pois ja vaikka lievästi ”kauppasinkin” mm. Perhonaisten sivuilla kahta vapaana ollutta paikkaa, ei niitä kukaan varannut.
Siitä johtuen kurssilaisia – jos nyt edes kurssilaisista voidaan puhua – oli ainoastaan neljä (Sari Rajala, Petra Niemenmaa sekä Tarjat Ketola ja Leppälä), mutta tunnelmaa oli kuten aiemmillakin kerroilla on ollut. Jälleennäkemisen iloa ja rentoa meininkiä.
Tuttuun tapaan Kari ”Lahu” Lahti oli mukana, koska tiedossa olisi myös parin vavan ja yhden uuden siimayhdistelmän testausta. Eli kaikkiaan meitä oli täällä kerralla ainoastaan kuusi henkilöä sidontapöydän ääressä.
Teemana oli tällä kerralla putkiperho, vaikka muunkinlaisia perhoja syntyi, vartsinkin sunnuntaina, mutta jo lauantai-iltana pienet vesiperhosjäljitelmät olivat valmiina ”lentoon”, samoin kuin muutamat upeat Streamerit.
Perjantai-illan sidonnan tuotoksiani.
Perjantaina aloitettiin Phatagorvalla ja siitä edettiin Silver Glödhäckin ja Konjakin (ei pullossa) kautta Glödhäckiin. Kesken ”opintojen” Lahu järjesti ylimääräistä päänvaivaa soittamalla ja kertomalla, että hänen autonsa on hyytynyt Yläneen tienhaaraan. Ennen kuin kerkisimme aloittaa minkäänlaista ”pelastusoperaatiota”, Lahu singahti ovesta sisään toivottamaan Aprillia! Oli meiltä muilta kokonaan unohtunut, että huhtikuun ensimmäisenä ei ihan kaikkea pidä uskoa, minkä kuulee.
Onneksi kyse oli pelkästään hyvästä jekusta, josta saimme illan mittaan vielä muutamatkin naurut. Tunnettuahan on, että tarinaa elävöitetään toinen toistaan mahdottomammilla versioilla ja tarina kasvaa jokaisen kerrontavuorolla.
Illalla saunottiin ja nautittiin takkamakkaroista. Päivä oli mennyt odotusten mukaisesti
ja valmiita sidoksia oli kunkin edessä pöydällä jo muutama.
Ei saa katsottua!
Lauantain aamupalan jälkeen jatkettiin perhojen sitomista samoilla teemoilla, eli sidottiin aika lailla samojen reseptien mukaisesti.
Päivällä teimme yhteisvastuullisesti kermaperunoita ja laitoimme pienen paistin muhimaan samaan aikaan, eli uuni saisi valmistaa ateriamme sillä aikaa, kun olimme testailemassa siimoja ja Sari hankkimiaan vapoja.
Keväinen päivä oli tosi kaunis ja mökin kuistilla oli oikein mukavaa ja lämmintä odotella ruoan valmistumista heittosession jälkeen.
Mökin kuistilla oli lauantaina todella keväinen tunnelma
Aikanaan pääsimme ruokailemaan ja sen jälkeen oli vuorossa kunnon päikkärit. Turnausväsymystä alkoi olla jo sen verran, ettei vatsat täysinä tehnyt mieli jatkaa hommia.
Parin tunnin unet tekivät oikein hyvää heille, ketkä sellaiset malttoivat nauttia.
Iltapäivä ja iso osa iltaakin meni edelleen erilaisten sidosten tekemisessä, mm. Sari sitoi muutaman todella kauniin Streamer-tyyppisen perhon.
Illalla taas saunottiin ja pakolliset ”kiuasmakkaratkin” nautittiin, vaikka kiukaalla niitä ei lämmitettykään, vaan takkatulen loimussa.
Sunnutaina Lahu lähti kotiin jo kukonlaulun aikaan, koska hänellä oli henkilökohtaista menoa. Tarjat innostuivat vielä sitomaan pieniä vesiperhosjäljitelmiä, mutta meillä kolmella alkoi olla jo kiintiö melko täynnä. Itse lähinnä keskityin seuraamaan muiden tekemista ja tavan mukaan puolen päivän tietämillä aloimme hissukseen siivota jälkiämme. Samalla lakkailin sitomieni perhojen päitä toiseen kertaan.
Ennen aloittamista perjantaina olimme kaapaisseet Leppälän Tarjan ehdotuksesta matot pois lattialta, mikä oli ”melko” viisasta. Mielessä oli näet viime kertainen kaamea homma mattojen puhdistamiseksi. Kaikenmaailman ”dubbingit” kun ovat melko tarttuvaa tavaraa ja niiden pois saaminen maton nukasta ei ole ihan yksinkertaisin toimenpide. Mutta näköjään myöhemmälläkin iällä voi vielä jotain oppia ja varsinkin jos joku fiksu vihjaa asioista. Tarkoitan mattojen pois ottamista ennen kuin aloimme ”kylvää” karvaa lattialle.
Mitä osaisi sanoa onnistuneesta sidontaviikonlopusta? Ensiksi tietenkin sen, että harmillista etteivät kaikki alkuun mukaan lähdössä olleet lopultakaan päässeet osallistumaan. Toiseksi vaikka sen, että kovin kauan minun ei enää tarvitse olla opastamassa sidontaa, vaan voin aivan huoletta jättää paikkani jollekin nuoremmalle. Tässä tapauksessa vielä kauniimman sukupuolen edustajille.
Tarkoittaa sitä, että suurimmalta osin kurssilaisisten taidot alkavat olla sitä luokkaa, ettei enää ihan jokaista ”lankakierrosta” tarvitse kädestä pitäen opastaa.
Ensi vuoden syksyllä tavoitan tasakymppejä ja sen jälkeen voisin kai jo hyvillä mielin siirtyä ikäänkuin satunnaisen tarkkailijan rooliin. Hankkisin vaikka kutsun itselleni tuleville kursseille ja voisin muutaman tunnin ajan käydä tutkailemassa, miten vuosien yhdessä opetteleminen on mahdollisesti kantanut hedelmää.
Mutta kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi taas sellainen kuva, että ainakaan mukana olleiden perhonsidontataidoista ei kannata olla lainkaan huolissaan. Erinomaisena lisäpiirteenä vielä sekin, että naiset asettavat rimansa hyvin korkealle, mitä tulee sidottavien perhojen haasteellisuuteen. Hyvä niin.
Mukavaa on myös se, että kun ollaan ns. omatoimikurssilla kenenkään ei ole pakko koko aikaa olla ”kokkina”. Eli kun jääkaappi, mikrouuni ja ruokatarpeet ovat kaikkien vapaasti käytettävissä välipalojen nauttimiseen ja kahvia voi keittää ken haluaa, ei porukan ”ruokkimisesta” huolehtiminen jää kenenkään yksinään vastattavaksi.
Sen verran keskusteltiin myös tulevasta, että syksyllä koitetaan tavata samoissa merkeissä Kristallirannassa.
Ajankohta on vielä auki, mutta jossain siellä pimeän syksyn aikana, kun kalastuskausi on onnellisesti takana. Kannattaa seurata ilmoittelua lähinnä facebookissa, valitettavasti majoituskapasiteetti vain rajoittaa osallistujien määrän kuuteen, eikä mökin pöytäkään tarjoa tilaa useammalle osallistujalle.
Kuvia otettiin tällä kerralla valitettavan vähän, mutta aina sentään jotain...
Leppälän Tarjalla menossa jokin tarkempi vaihe.
Kari Lahti opastaa Petra Niemenmaata jossain sidonnan vaiheessa.
Järven jää meni sunnuntain vastaisena yönä jo melko tummaksi. Pilkkikausi lienee ohi...
Ilkka Lehtinen
|
